lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Talvitelot, syyselot

Joka vuosi on yhtä haikeaa jättää kesä [ja mökki] rauhaansa, oman uinuvan onnensa nojaan. Sopia itsensä kanssa, että nyt ne talvitelakat on ON, kuivamuonatkin raahataan stadiin, pesukukka, hammastahna, se viimeinenkin sinappituubi. Mielen täyttää haikeus, kesän ohikiidon vaikeus.

Näin kepeää sadonkorjuuta en muista. Kuusi [6] peukalonpään kokoista punajuurenaihiota [sen suurimman, lähes euromittaisen oli nakertanut myyränpiru] ja kaksi alimittaista keltaista kesäkurppaa. Ei kannata etikan ostoon lähteä, ei.

"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa."

- Eino Leino -

Onneksi ruskaretki häämöttää hetken päässä, lohtua ja korviketta tarvitaan. Aistimuksia.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home