Hui!
On niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas! Turvalliseen oikeusvaltioon, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Susiakin.
Törkkäs siksi korostetun pahasti uniseen silmään, kun keskiviikon [11.1] paperiHesarissa [en löytänyt - edes uudistuneesta - netistä...] kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen kirjoittaa ”Kaupungin laita” palstallaan hämmentävästä sattumuksesta. Stadilainen oli kuollut ja hänen koko maallinen jäämistönsä viety [tod. näk. kaatopaikalle] asunnostaan, ennen kuin tytär [perillinen] ehti asiaan puuttua.
Ajatus siitä, että kaikki se mitä olen elämäni aikana kerännyt, ymmärtänyt, havainnoinut, dokumentoinut, rakastanut, hipelöinyt tai minkä keskellä olen elänyt, päätyy analysoimatta kaatopaikalle, on hirvittävä. Ajattelemattakin sitä, että olisin jotain erityisesti jollekin halunnut jättää jälkeeni.
Mitenkäs tällaiselta uhalta suojaudutaan? Pesänrosvousvakuutuksellako?
4 Comments:
Noteerasin saman kirjoituksin, samanlaisin tuntemuksin!
(no, ei nyt ollu niin häävi kommentti, mutta tulipa sillä aktivoitua vaanilan luokka Sun äitis kommentoi -blogissa!)
Tämä ei liity mitenkään kyseessä olevaan kirjoitukseen, mutta ajattelin vaan hoksauttaa, että reseptejä on nyt viimein ihmeteltävänä. :)
Onpa hieno kommenttiosasto.
wddaepec
Sun äitis: Kiitän luokittelusta!
Rosmis: Kiitän oivasta evästyksestä!
Kuulis: Olet löytynyt ja löytänyt, kiitän siitä. Ehkä polkkaatkin taas lähivuosikymmeninä?
Lähetä kommentti
<< Home