Alman akka mallia röh

Varmaan ensimmäisen kerran koko aikuishistoriassani vuosi pääsi vaihtumaan niin, etten ollut vielä hankkinut uuden vuoden almanakkaa. Almanakan valinta ovat Erittäin Tärkeä Tehtävä [osittain sukua muistikirjojen hamstraamiselle] ja hankintaan on syytä paneutua ajatuksella. Tavallisesti se hankitaan jo jouluksi ja joulunpyhien aikana siirretään kaikki tärkeä perimätieto vanhasta uuteen. Nyt vaan pääsi lipsahtamaan pitkäksi. Osittain sen takia, että en todellakaan tiennyt, minkälaisen kalenterin haluan tälle vuodelle. Tyypillisesti tällaisia hankalia päätöksentekoa vaativia tehtäviä sitten siirretään niin pitkälle kuin vaan voi.

Joitakin vuosia peräkkäin olen käyttänyt Book Avenuen Kaj Stenvallin ankkakalenteria [koska diggaan niitä ankkoja]. Nyt päätin luopua siitä lähinnä epäkäytännöllisen koon takia. Mokoma neliönmuotoinen lörtsykantinen on melko hankala, kun allakan väliin pitää voida sujautella kaikenlaista ”tarpeellista” paperia vuoden mittaan. Isompi pitää olla [megalomaaninen käsilaukku on jo].

Siispä alan liikkeeseen vuoden ensimmäisen arkipäivän päätteeksi. Auts, kun olikin tylsät valikoimat. Ajaston virkamiesmallit ovat aivan liian puisevia. Ulkomaankielistä en liioin halua, koska pitää nähdä nimipäivät, liputuspäivät ja muut tärkeät kansalliset päivät [mielellään oikeissa kohdissa]. Eipä ihan kolahda Tikkanenkaan, Ihaa on suloinen, hunajapurkin verran liian suloinen. Viivi ja Wagner taas on saman epäkäytännöllisen kokoinen kuin jo lempattu ankkamalli.

Kunnes pinosta valikoituu vastaan vanha, tuttu Private case. Siinä on reissussa kestävät muovikannet, anteliaasti avautuva kierreselkä, erillinen muistiinpano-osa, vuosisuunnitelma, kansalliset juhlapäivät, paljon muovilokeroita [postimerkeille, lippusille ja lappusille] ja porsaita kannessa [vaihtoehtoiset motiivit olivat sammakot ja koirat, kissoja ei näkynyt – olikohan ne jo loppu?].
Tämän kanssa tulemme juttuun koko vuoden. Minkäslaista kuosia lie muilla?