Arjen pieniä angstikysymyksiä - vol. n

Miksi avaimenreikä pitää jättää vinoon? Ei luulisi olevan ylivoimainen prosessi työntää avain reikään, kääntää ääriasentoon, avata ovi ja kääntää avain takaisin lähtöruotuun. Eikä repiä sitä puolivälissä veks.

Miksi elämää pidemmässä ruokajonossa firman kuppilassa täytyy salaattiottimet viuhuen ryhtyä antaumuksella seurustelemaan sen kanssajonottajan kera niin, että ennestäänkin verkkainen eteneminen jonossa hyytyy totaalisesti, kun ei lärpättäjä pysty lappaamaan sapuskaa lautaselleen taivastelunsa kanssa samanaikaisesti? Luulisi pöydässä olevan huomattavasti mukavampaa jutustella.

Kuinka sinne punaisten liikennevalojen paalupaikalle aina osuu ne, jotka eivät siitä pääse liikkeelle? Etenkin kohteissa, joissa palaa kääntyville oma vihreä nuoli, vaikka suoraan ajaville olisi punainen. Keltaisella ei tapahdu mitään liikettä hytissä, vasta vihreän jo helottaessa kirkkaana, ryhdytään arpomaan kytkinjalkaa ja etsimään sitä vaihdekepakkoa. Se olen minä, joka tööttää! Tempo, tempo tai siirtykää liikkumaan julkisilla.

Miksi Lidlin ostoskärryaitauksessa pitää ängetä jonossa yksitellen hakemaan sieltä tuutin perukoilta sitä toiseksi viimeistä kärryä, vaikka kanssa-asiakas selän takana tarjoaisi juuri ajelultaan palannutta omaansa kiertoon eurolla? Eikö kanssa-asiakkaaseen voi luottaa? Jos siellä ei olekaan euro vaan jotain arvotonta nöyhtää? Ainakin pitää kurkata sinne reikään...

Miksi oikea kaista usein vetää paremmin kuin vasen? Ei pidä mennä sinne vasemmalle kaistalle, jos ei kärryyn saa eloa edes sallitun nopeuden vertaa ja jokaisella vaihdolla perä valuu perässä ajavan rinnuksille.

Huono päivä, huono. Kertakaikkisen paska. Onneksi vastassa on pyhä. Ei tarvitse syödä firman kuppilassa, kulkea ovista, käydä kaupassa eikä autoilla. Siunattu kloppiainen!

---
Resurssi: Haluaisin sanoa sinulle jotain kaunista.
ainailona: ?!?!
Resurssi: Kissa