perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Viikonlopun ruokavinkki: Kriisitön siivekäs

Ruokabloggausviikon kunniaksi: vielä yksi [vähähiilihydraattinen] reseptipolkka [Nysse kun edelleen valmistelee omaa tulemistaan kattipolkkaajien joukon jatkoksi].

Siivekäseväitähän syödään perinteisesti riisin kanssa. Kun nyt olen päättänyt rajoittaa hiilarihinkuani, niin alitajuisesti olen myös kartellut kanaa, koska sen puputtaminen ilman riisiä tuntuu ajatuksena omituiselta?! Ihan suotta, kesäkurpitsan kanssa näköjään maistuu mikä vaan!

Säveltelinkin viikolla koekeittiössämme riisittömän kotkoyhdistelmän [en ole laskenut hiilareita, mutta mukro {=mun kroppani} kertoo, että ei oo ihan paha]

Kookoskotko kesäkurpitsapedillä
noin 300 - 400 g kotkonkappaleita [suikaleita, fileitä tai jotain siltä väliltä]
muutama siivu pekonia kotkon ruskistamiseen
kookosmaitoa purkki
herkkusieniä [tuoreita tai purkista, sopivasti]
pippurituorejuustoa [tai jotain muuta paremmin maistuvaa maustettua tuorejuustovalmistetta] noin puolikas tötsää
loraus kermaa
reilu ropsaus currya
hillitty räpsäys rakuunaa
hiven inkivääriä
aavistus lisäpippuria
kesäkurpitsaa astian vaatima määrä
juustoraastetta

Silputaan kesäkurpitsa määräänsä sopivaan voideltuun uunivuokaan suht’ pieneksi silpuksi siten, että yläreunaan nähden 2/3 kiposta peittyy. Päälle hypistelyllinen tai pari Maldon suolaa [tai merisuolaa myllystä].

Ruskistetaan kotkonkappaleet pekonissa korkeareunaisessa paistoastiassa. Lisätään perään kookosmaito, herkkusienet [tuoreet kannattaa kärvennellä ennen kookosmaidon lisäämistä], tuorejuusto ja mausteet. Annetaan kärvistellä kokoon jonkin aikaa. Kaadetaan kesäkurpitsa-asetelman päälle. Lisätään pinnalle vielä runsaasti juustoraastetta ja tuikataan yritelmä uuniin [200/noin 40 min.]. Toivotaan, että hyytyy mukavaksi [ei liian litkua, epätoivon iskiessä voi heittää perään vaikka munan tai äärimmäisessä hätätilassa jotain suurustetta].

A’ vot sanoi Resurssi! Osui ja uppos suihin suurempiin;)

8 Comments:

At perjantaina, syyskuuta 01, 2006 9:02:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

PAM! Osuis ja uppois iloiset kookoskotkot kevyesti lennellen tässä osoitteessa. Paitsi. Alfauros kaksilahkeinen, tuo outo otus, ei mitään sienellistä seosta suostu suuhunsa lappomaan. En muuten tunne yhtäkään sienistä tykkäävää herrahenkilöä. Onko siis tuttavapiirini perin outoa geenistöltään vai miten selittää moinen? Hmmm. Sienet pitäisi siis naamioida jotenkin kookosmaidon syleilyyn, itse kun herkkusieniä mieluusti popsisin. Hmmm.Hmmm...Mitä siis tehdä? *raapii kuontaloaan*

Asiasta viidenteen. Mitä Nysselle kuuluu? Toivottavasti ruoka on alkanut jo maistua pienelle.

 
At lauantaina, syyskuuta 02, 2006 12:14:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Meillä asuva mies opetti minut sienestämään. Se rakastaa sieniä kaikissa muodoissa. Pitää laittaa harkintaan tämä emmes. Kuulostaa hevletin hyvältä nääs.

 
At sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006 1:05:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Monenlaiset on murheet. :) Toiset sieniä rakastavat ja toiset vierovat. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Mutta kookos!! Voi jestas, se sopii siivekkään kanssa NIIN HYVIN! Täytyy varmaan tätäkin reseptiä kokeilla, sienet pois jättäen. Meillä ei Siippanenkaan niistä pidä.

 
At maanantaina, syyskuuta 04, 2006 11:26:00 ip., Blogger ainailona said...

Eppu: Sienet todellakin jakaa mielipiteet, vähän niin kuin homejuusto;) Naamiointi voi olla vaikeaa, ehkä on parasta keksiä jotain korvaavaa kummallekin maistuvaa [vaikka parsannuppuja purkista tai babmunkappaleita].

Nysse, hmmm... tuohan vetelee Missen kuormasta nykyisin. Taitaa tytöt pelata yhtä maalia; Missellä on jatkuvasti "muka" nälkä, aina jää vähän yli ja sen hotkii Nysse, kun silmä välttää;)

 
At maanantaina, syyskuuta 04, 2006 11:27:00 ip., Blogger ainailona said...

Satujatar: Mahtaako tänä syksynä ehtiä sieniä nousemaankaan, kun on ollut niin kuivaa? Minä en niistä mitään ymmärrä, mutta ymmärrän niitä, joita samoilu syksyisessä metsässä vetää puoleensa.

 
At maanantaina, syyskuuta 04, 2006 11:28:00 ip., Blogger ainailona said...

Peggy: Kookosmaito kuuluu nyt ruokavalioon myös matalan hiilaripitoisuutensa takia, joten kookoskehittelyä varmasti meidän koekeittiössä jatketaan!

 
At lauantaina, lokakuuta 21, 2006 2:55:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Vähän aikaa sitten yhdessä ruåtsinkielisessä kokkiohjelmassa oli väite että sienet vaatii AINA ruskistamisen (tai kypsytyksen niin että ruskistuvat). Pienten kokeilujen jälkeen voin itekin olla asiasta samaa mieltä. Ja siis olen itse kaksilahkeinen enkä ole aiemmin voinut sieniä sietää.

Toi kookoskotkovinkki oli ihan hyvä kun mietin et mitä huomenna kokkaisin:)

 
At lauantaina, lokakuuta 21, 2006 11:09:00 ip., Blogger ainailona said...

Anonyymi: Juu, kyllä tuoreet sienet alkavat minusta vasta maistua siinä kohtaa, kun ne ruskistaa voissa;)

Tänään vedeltiin maan mainiota tattikeittoa, tosin ravintolassa. Mukava välillä syödä valmiissa pöydässä.

 

Lähetä kommentti

<< Home