Älähän räpistele mun suuhun!

Yleisön pyynnöstä Juuri Tänään Vaanilan lipsuvilla näpyillä seikkailee Live - Hänen Kunnianarvoisa Kissuutensa – Misseeee!!!! [aplodeja, aaltoja, suosionosoituksia namipalan muodossa]


Missen kesämetsästyspäivyristä

Oihnaukurhuoh! Long time, no nau. Ihan alkoi tässä jo blogikäpälää nuollessa kutkuttamaan, jotta jokos sitä pääsisi vihdoinkin nettiin kertomaan niistä kaikista uskomattomista kesäseikkailuista, joita olen kokenut. Niin, on tuo Nyssekin siinä mukana menossa roikkunut [auts, kun se onkin välillä NIIIIN hömelö ja rasittava].

Mistä alkaisin... nooh, ensinnäkin on ollut ihan jumalattoman kuuma. Täällä kaupunkiresidenssissä on todella rasittavaa, kun on liian lämmintä. Ei pääse kunnolla ulos eikä jaksa leikkiäkään. Lötköttelen vaan kynnyksellä, missä tuntuu edes hitusen ohivilisevää ilmavirtaa. Alkukesästä jo ihmettelin, että mikä tätä henkilökuntaa oikein vaivaa, kun ei meinaa se metsästyskausi millään käynnistyä. Istuin monta perjantaita eteisen kynnysmatolla valjaat hampaissa lähtövalmiina, mutta aina vaan ne oli keksivinään jotain muuta muka tähdellisempää tekemistä. Typerää.

Kun sitten vihdoin koitti se viikonloppu, jolloin lähdimme matkaan, niin eikös tuo Nyssen piru kuopinut ja käpsinyt koko matkan kopassaan. Se ei tajuu, että rähinöinti kuljetustilanteessa on täysin turhaa. Kopassa ollaan niin kauan, kunnes tullaan perille. Perille on yleensä aina jotain kivaa [paitsi silloin, kun mennään lääkäriin]. Turhanaikainen kuopiminen vaan rasittaa henkilökuntaa ja hidastaa matkantekoa, kun kurkkivat vähän väliä takapenkille. Typerä Nysse, murrrr.

Heti ensimmäisen metsästysviikonlopun aikana viiksieni ulottuville hoiperteli pieni lintu. Mikä lie ollut epäkelpo luuseri, kun niin tyhmästi käyttäytyi. Täppäsin sen käpälän alle ja siihen jäi. Henkilökunta katseli epäröiden, mutta eipä siinä ihmeitä ollut tehtävissä, alkoi olla jo siinä kohtaa entistä tipiä. Söin sen sitten suihini. Vain pari höyhentä jäi ja sisäkalut. Aika namia. Niin, että en ole mikään turha Misse, kun valjaissakin saan näin hyvästi saalista. Nysse ei tietenkään ymmärtänyt koko metsästystilanteesta mitään, hyppeli vaan jonkun onnettoman vaaksiaisen perässä. Typerä Nysse, höh.

Mökkiviikonlopun jälkeen meille koittikin sitten pidemmän puoleinen eläinterapiatehtävä. Tällä kertaa hoidettavana oli täti, joka tarvitsi tosi paljon terapiaa ja siksi kävi meitä joka päivä tapaamassa. Mikäs siinä, leikittiin ja syötiin, pöllyteltiin parantavaa kissaenergiaa. Vaikka eihän se Nysse oikein näistä terapiahommista vielä tajua. Kuvitteli, että täti on häntää varten tullut. Hömelö Nysse.

Ohhoijaa, nyt täytyy mennä iltapalalle, kun niin hiukoo. Jatkan kesänviettoturinoita taas, kun saan käpäläni ujutettua weelanille. Terveisiä kaikille bloggaaville kollegoille ja etenkin Misse-faneille;-) Kurnauskista vaan!