torstaina, elokuuta 24, 2006

Ruokaa!!!

Päivä, jolloin Hesarin ruoka-juomasivut noteerasivat Blogistanin ruokablogi-ilmiön puffaten ihan kahden palstan voimalla Pastanjauhantaa. Cool!

Tuomas Peltomäen [HS] lausumasta etenkin tämä kohta velvoittaa meitä Vaanilassa hippasen safkabloggaamaan kaiken tämän korvia huumaavan Site Meterin nakutuksen varjossa.

”Kesällä pidimme lukijoille kesäruokakilpailun, jonka voittajalle lupasimme keittokirjan. Reseptejä tuli kymmenkunta, joita kokkailtuamme palkitsimme kaikkein mieluisimman.” [lausui Pastanjauhaja]

Kilpailun voitti toisen bloggaajan [
huomaatkos PA –kahdella geellä] quesadillaresepti. [toim. huom]

Olen se toinen bloggaaja [aina vaan kahdella geellä], heippa vaan kaikille! Kyseenalaista julkisuutta juu, mutta julkisuutta silti.

Vaanila ei ole mikään yhden asian blogi, mutta ruoka on aina ollut lähellä vatsani vieressä lepäävää blogi-identiteettiäni. Nyt taidan olla hippasen hurahtanut. Olen tällä viikolla aloittanut hiilihydraattiniukan ruokakomennon taloudessamme. Ei mitään 20 g Atkins juttua vaan yksinkertaista peruna, sokeri, makaroni, riisi, leipä karttelua vain. Mielenkiintoista kokeilla aiheutuuko tästä mitään muuta näkyvää kuin ehkäpä hieman parempi mieli [jo havaittu]. Makeanhimo on myös laantunut selvästi. Yölliset ”nykäsempä tuosta pari riviä Fazerin sinistä pissalla käydessäni” –kohtaukset ovat poissa.

En ole koskaan tullut juttuun perusperunan kanssa. Jos oikein aattelen, niin jouluinen perunalaatikko [hämäläisittäin imelletty] on ainoa tilanne, missä perunaa pitää minusta olla. Muusta voi odotellessa tinkiä. Makarooni onkin sitten addiktoivampi aines, pastapöperöt ovat ihania! Leipää myös olen syönyt surutta ja kaksin käsin.

Mutta kun tuon kaiken voi korvata rajoittamattomalla määrällä lihaa, herkullisia rasvaisia juustoja, leikkeleitä, kasviksia ja munia, niin ei vaan tule nälkä. Pitäisi syödä 3 kertaa päivässä, mutta ei jaksa. Homman kontrollointi on myös todella helppoa, kun lähes jokaisessa pakkauksessa on merkitty ravintoaineiden määrä. Itse olenkin soveltanut tätä arvontaa sen mukaan, että kaikki about 5/100g hiilihydraatit pääsevät listalle, sen suuremmat pommit veks. Tässä vertailussa kokee yllättäviä ahaa-elämyksiä. Arvontaa sopii harjoitella täällä.

Evässalaatti
- pari kourallista kaalia suikaleina
- 1 tomaatti
- älyttömästi homejuustoa
- anteliaita nokareita Juustoportin konjakki-pähkinäjuustoa
- runsaat siivareet Kotivaran venäläistä meetwurstia/Wotkinin pippurimetukkaa
- väriksi vähän Vatajan täyslihakinkkua
- suolapähkinöitä
- kastiketta maun mukaan, if any

Ei oo tän latinkin jälkeen nälkä, ei. Putoo hyvin. Hiilareita max 10/helahoito. Ja edelleen lihan määrää sopii lisätä. Taivas on laskeutunut maan päälle. Vaikka Plutolle kävikin samaan syssyyn antiplanetaarisesti.

Jäämme vaanimaan kuinka akan käy, nostaako nokkaansa vielä tämänkin jälkeen. Krooh.

8 Comments:

At perjantaina, elokuuta 25, 2006 1:22:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Minäkin olen kuullut tuosta Heikkilän kirjasta, mutta itse en voisi kyllä sille systeemille alkaa.. Pidän nimittäin perunasta ja leivästä ihan liikaa. ;) En minäkään mistään keitetystä potusta syty, mutta itse laitan sellaisia perunaveneitä uunissa (ilman rasvaa, runsaasti maustettuna) ja ne ovat minusta ihania!

Mutta mikä kenellekin sopii, sitä sopii koettaa. :)

 
At perjantaina, elokuuta 25, 2006 7:08:00 ap., Blogger PA said...

Onnea nyt vain kovasti harhaoppisellekin.

 
At perjantaina, elokuuta 25, 2006 8:11:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Eivät ne hesarissa kuitenkaan olleet iljenneet laittaa sítä sinun ruualle keksimääsi "oikeata" nimeä siihen. Se vähän jäi nyppäämään... Ei maar, hyvä oli ruokajuttu. Hyvähän se on, että saadaan jollain tapaa polkkaamista muun kansanosan tietoisuuteen. Any publicity is good publicity...

 
At perjantaina, elokuuta 25, 2006 9:02:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Ihan ekaks - kiva kuulla tosta Hesarin jutusta, en ole nähnyt, kun sitä ei meille tulle. Ja dieetistä: duunikaveri noudattaa tätä dieettiä, paino tippui parin vuoden aikana n. 90 kg:sta 60:een! Mutta - millä minä köyhän ple ostan nuo tarvikkeet? Kyllähän tuon salaatin söisin ahmien ja lihaa vielä lisäksi. Mutta kun ei ole rahaa! Pasta on halvempaa, 19 c pussi, donari vedessä 29 c, sekavihannekset 39 c. Siinä päivän ruoka! Ikävä kyllä....Voi kun joku toiskin mulle tollasen annoksen tänne, njamsk-mums-töps (töps oli se, kun kaadun ähkynä maahan)!

 
At tiistaina, elokuuta 29, 2006 10:35:00 ip., Blogger ainailona said...

Peggy: Epäröin itsekin osittain samoista syistä - leipä on mulla se heikko kohta ja tietty pasta;)

En ole ajatellut ikuisesti elää ilman noita herkkuja, kunhan nyt kokeilen jonkin aikaa, että onko tässä taikaa. Varmasti tulee hiilarihippaloita jatkossakin. Pitkän aikavälin tavoite on kohtuullistaa safkakuviot jollekin sopivalta tuntuvalle hyvänolon tasolle.

 
At tiistaina, elokuuta 29, 2006 10:36:00 ip., Blogger ainailona said...

PA: Tänks ;--}

 
At tiistaina, elokuuta 29, 2006 10:37:00 ip., Blogger ainailona said...

Satujatar: Juuri niin. Seuraavaksi trendiksi nousevat varmaan geokätkeilijät...

 
At tiistaina, elokuuta 29, 2006 10:42:00 ip., Blogger ainailona said...

Polgara: Totta turiset, eihän tää ihan ilmaista ravintoa ole:( Varsinkin, jos alkaa lukea niitä lukemia pakkauksista, niin huomaa vielä ihan valmistajakohtaisiakin eroja...

Tarjouksia kun kyttää, niin varmaan silloin tällöin pääsee hippasen lihallekin. Jauheliha on oikein laitettuna ihan kelpo kamaa. Broiskun kappaleet tarjouksesta. Munat!

Ja kalansyöjille kaikki kalat, mm. rasvassa lillivät sardiinit ovat oikein ok. Minä en niistä vaan mitään ymmärrä....

 

Lähetä kommentti

<< Home