Kiinnostavia toimia

Arvokasta työtä?

Arvokkaampaa työtä?

Arvasit oikein, olen edelleen Erittäin Huonolla Tuulella ja Hyvin Väsynyt. Mur.

Arvot kohillaan!

Kuunneltuani ensin normaalin puolen tunnin muoriturinat puhelimessa, pärähtikin sen päälle sopivasti käyntiin Ajankohtainen kakkonen ja pläjäys Oulusta: rakennetaanko pysäköintiluola vai hoidetaanko vanhuksia mukavasti lähituntumassa. Tarkemmin tuntematta kaupungin pysäköintiahdinkoa en ota kantaa ratkaisujen keskinäiseen kilpailutasapainoon, mutta minusta tämäkin esimerkki [ja näiden asioiden vastakkainasettelu] taas hyvin kuvaa sitä arvomaailmaa, missä elämme ja minkä varassa asioista päätetään. Se, mikä näkyy ja ”lisää tuottoja” on pakko tehdä ja siihen kaivetaan rahat vaikka kiven alta, muu saa joustaa. Yhden pysäköintiruuudun rakentamiskustannukset ovat kuulemma 30 000 euroa! Eikös se ole karkeasti noin kotihoitajan vuosipalkan verran?
-----

Meillä muorin kanssa tänään päivän polttavana aiheena oli jälleen ruoka. Miksi ruokapalvelusta tuodaan päivästä toiseen riisiä ja makaroonia, kun mummeli haluaisi perunaa? Minkä takia kalaa on ruokalistalla niin harvoin? Miksi mummeleiden kuvitellaan nyt syövän lasagnea, kun eivät ole sitä ikänään syöneet? Miten maksalaatikko voi olla aina loppu, vaikka asiakas olisi sitä toistuvasti tilannut? Ja miksi ”ruis”leivässä ei ole nykyisin kuin rapiat 50 rossaa ruista [Mistäs tiskin alta myydään huonohampaisille hyvin soveltuva leipä Ruis100, kun ei sitä löydä hyllystä kuin satunnaisesti]?

En jaksa nyt enempää saarnata, taas vätystää. Hanurista on.

Se siitä sitten

Röpörapo
Ei nyt oikein kirjoituta. Olen ollut aivan tolkuttoman väsynyt. Voisin nukkua vaikka kuinka paljon. Ja nähdä hervottomia hepuliunia.

Aski tyhjeni viime keskiviikkona. Ei tässä oikein osaa erotella, että mikä olotilassa johtuu tupakoinnin lopettamisesta, mikä lääkityksestä ja mikä taas on normaalia kulumista. Mitään suurempaa tupakantuskaa en ole tuntenut. Enemmänkin on vaikeaa olla yhdistämättä sitä tapaa tilanteisiin, joihin se aiemmin kuului.

Otan vichyä ja menen unille. Oikeasti tekisi mieli ottaa mojova brandynaukku. Mutta olkoon.

Hyrinää hiekattoman laatikon syövereistä

Kurnauskista vaan! Meillä oli viikonloppuna taas vessanpesupäivä. Voi, miten rakastankaan tyhjää, puhdasta vessaa. Siinä on ihanaa kieriskellä. Valitettavasti myös tuo Nyssen pahalainen diggaa samaa jutskaa. Mun piti taas oikein pääkissan oikeudella vallata kaukalo Nysseltä. Se säntäsi sinne piehtaroimaan vaikka vessa oli vielä märkä! Mutta kun näillä käpälillä sivallan, niin johan saa Nyssykkä kyytiä, hähää.

Muutenkin viikonloppu oli kiva. Tamppasin ja pöristelin henkilökunnan naispuolisen olennon kimpussa pitkät tovit. Se on niin ihqu, kun antaa homejuustonokareitakin. Täytyy välillä pitää näitä herttileidipäiviä henkilökunnan hämäämiseksi, ettei niiden kaikki huomio kohdistu Nysseen. Kyllä minäkin osaan olla hellyttävä, vaikka pörisenkin hillitymmin. Vaarana on vaan aina, että ne innostuvat harjaamaan karvaani [muka takkuja, pah] tai ruikkimaan vitamiinia tai kalaöljyä kurkkuun. Hurrjia riskejä tässä joutuu ottamaan ihan päivittäin.

On tää kissanelo silti melkoisen mukavaa, nauhuohkurrrr.

Jaa mikä?

Tämä merkintä on omistettu Peggylle, joka on muutamankin kerran tiedustellut, että mimmonen se Resu on ja miten teillä arki kulkee. Kas näin;)

Viikonlopun romantiikkapläjäys

Telkusta tulee keittiömainos, jossa ruudulla palapelinomaisesti rakentuu kuva Puustelli-keittiöstä ja kaksi hemmoa sanailee keskenään jotensakin tähän tapaan:
- Mikä on kodin sydän
- Hella
- Eiku, mikä on joka naisen unelma
- Uuni
- Eiku, päläpälä
- ??
Tässä kohtaa kajahtaa kotisohvalta Resurssin kannanotto: Kyrpä

Melkein tikahduin. On se ihan hullu. Ihanalla tavalla. Eikä itsetunnossaankaan näytä olevan pahemmin klommoja. Siitäs sain, mitäs menin ostamaan retikan.

Retikkaa ratikassa?

Kaupassa havaintokenttäni lumosi komea retikka. Ei vähiten muotokielensä takia. Ostin sen. Onneksi ei tarvinnut matkustaa julkisilla, se kun ei mahdu muovikassiin, sojottaa. Nyssekin on ilmeisen viehtynyt. Mitähän siitä voisi tehdä [retikasta siis]?

Röpörapo: Meikäläisellä ei nähtävästi ole nikotiinireseptoria. Tai jos on, niin siihen ei pure mikään täyttölääke. Nyt mennään jo vahvemmilla [sinisillä] napeilla ja mitään suurempaa tukea lopettamiselle en ole lääkityksen ansiosta tuntenut. Yöt ovat katkonaista kissanunta, aineet vaihtuu vilkkaan – nopeammin kuin ehtii [kumpaakaan] kissaa sanoa, unet on ihan skitsoja. Päivät [siksikin kai] väsyneitä. Koko ajan on holtiton jano, vichyy menee. Ja spaddu palaa! Pettynyt, umph.

Jyrsivä Pöri

Hyvää uutta, kissamaista vuotta vaan kaikille Nysse-fanaatikoille! Pääsin näpyttään, kun toi Misse on aivan älyttömän uninen laiskamato nykyisin. Ei edes kunnon hippaa tai hillua saada aikaan, kun vanhanpiian pitää uinua niin julmetun paljon. Tylsää!

Olenkin tässä viihdyttänyt itseäni erilaisilla omilla leikeillä, kuten nyt tuon pinkin puuhkan kanssa [hieman kypsynyt ilme johtuu juuri seuran puutteesta]. Parasta on kuitenkin, kun henkilökunnan miespuolinen olento ottaa syliin ja rapsii. Silloin pörisen ihan kybällä. Välillä täytyy oikein kömpiä sinne tietsikan tienoille, jotta se ymmärtää, että nyt ois aika hoitaa vähän tyttöjä. Kutsuvat minua nykyisin nimellä Pöri. No pöripöri sit vaan.

Onneksi veivät sen kummallisen viherkasviksen jo veks. Se oli just meidän hillualueella ja rajoitti pahasti toimintaa. Oli kyllä kiva raahata niitä alaoksien koristeita pitkin huushollia aina öisin [pitivät siinä valot päällä koko ajan, niin oli helppo askarrella]. Kaikkia ne eivät ole löytäneet vieläkään, hähää-nau.

Kuvassa näkyy myös kulma Saku kaljalaatikkoa. Olen ihan heikkona pahvilaatikoihin, nam! Nakertelen niiden reunoja niin mielelläni. Siksi kai kutsuvat välillä minua myös Jyrsijäksi.

Rakkaalla kissalla on monta nimeä, näin o. Nauskiskurskista! Taidan nappaa pienet naksut.

Pohdintaa tupakkapöydän äärestä

Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen, että todella huolella valmistaudun vetämään viimeisen savuhenkoseni. Onhan sitä lakkoa jos jonkinlaista muutama kerta yritelty, mutta ei koskaan näin motivoidusti ja perusteellisen relaatioanalyysin [no huh, huh] kera.

Häntä heiluttaa koiraa [tai kissaa] - tupakoivalla kaikki muu elämänmeno sisältää tupakointia. Tupakoinnin lopettamiseen liittyy vääjäämättä kysymyksiä ja tilanteita, joihin minäkin olen nyt pohtinut etukäteen vastauksia ja varotoimenpiteitä.

Pämppäily
Koska [mihin tahansa] retkahduksen vaara on tissutellessa suuri, on paras pitää korkki kiinni ainakin lopettamisen jälkeen lääkityksen 10 ekaa viikkoa. Hops, sehän on yli kaksi [2] kuukautta. Hulluutta olisi myös aloittaa reipas ottelu heti, kun lääkitys on loppu, koska silloin muutenkin sortumavaara on suurin. Saattaa joutua hakemaan lisää lääkettäkin. Laitetaan muutama viikko vielä siihen päälle. Jospa pääsiäispashan kera viiniä? Äh, jos hyvin kulkee, niin menköön vichylinjalla Juhannukseen saakka.

Syöminen ja painonnousu
Onneksi on hiilarihommelin takia hieman etumatkaa eli puskupuskurista on niistetty kahdeksan [8] kiloa pois. Jos ruokahalu ihan hillittömäksi heittäytyy, täytyy vaan huolehtia siitä, että 0-hiilarivälipaloja on riittävästi saatavilla. Suklaa tulee olemaan ongelma, repsahti vähän jo joulunpyhinä.

Tekemistä käsille
Tupakkirullan tuudittelun sijaan olen suunnitellut vaikka mitä nyherrystä näpeille. No problems! Perästä kuuluu!

Tupakoivat ystävät
Kun ei napata drinksua, niin ei piletetäkään. Kaikki ovat muutenkin kevättalven horroksessa ja omissa oloissaan. Ainahan niille voi soittaa, eivät ole nykyisinkään rieskaksi saakka jaloissa pyörineet.

Työpaikan paras tiedonlähde – tupakkarinki
Onneksi se on pieni ja enimmäkseen siellä käy fanitusmielessä triviaaleja tyyppejä. En jää kaipaamaan.

Ehdollistuneet tupakointitilanteet
Tää on paha. Aamun eka rööki, liikenneruuhkassa pössyttely, lounaan/iltapäiväkahvin/päivällisen jälkeen röyhyttely, orkkutupakka, illan viimeinen. Nämä tilanteet täytyy vaan ohittaa. Pala Ksylitol-purkkaa ehkä [sitä kuluu muutenkin jättipussi viikossa].

Hermot
Tää on pahin. Ei auta mikään muu kuin rautainen itsekuri ja opettelu elämään vitutusaiheiden kanssa sauhutta. Niitä kun ei koskaan kuitenkaan voi täydellisesti eliminoida. Muorisäädöt, duuniangstit, parisuhdeperkeleet, liikenneärtymät, lähimmäistragediat, asiointiahdistukset, hormoonihyrinät. Normaali elämä siis. Pahus, jos sitä ei voi elää ilman tupakkaa? Olis aika kurjaa.

Minäkuva?
Pah, sano. Rohkea, mielenkiintoinen individualisti. No tietysti, mitäs luulitte. Tämä oli tupakkakapinallinen kannaotto. Ei elämä kuitenkaan enimmäkseen hauskaa ole.

Disclaimer: Ei syytä huoleen - Vaanilasta ei tule yhden asian tupakanvieroitusblogi, vaan se säilyy sitä-sun-tätänä. Just wait and see.
___
Röpörapo [tämmösen heitän aina kun on jotain sanottavaa aiheesta]: Toistaiseksi ei ole ilmennyt mitään ihmeempiä tuntemuksia lääkkeen kanssa. Päivittäin poltettujen savukkeiden määrä on vähentynyt huomaamatta noin puoleen. Ei minkäänlaisia tuskatiloja eikä muutakaan erityistä. Janottaa. Huomenna nappiannos tuplaantuu. En ole itselleni vielä kertonut, minä päivänä tupruttelu loppuu kokonaan. Nyt otan oluen.

Pannaan menemään!

Hei Sun äitis, kaikki Pastanjauhannasta tallovat nakkikastikefriikit, ilmatyynypohjallisia, nenäkannua ja vietnamilaista sikaa Guuglettavat sekä muutama muu lukijamme!

Tänään käsittelemme todella eroottisväritteistä ja seisottavaa aihetta eli Uuden Vuoden Lupauksia. Taas niitä on täälläkin Blogistanin nurkkakunnassa väkerretty ja jotta piina olisi molemminpuolinen, jaan tässä nyt yhden lupauksentyngän kanssanne.

Uskon näet, että monissa asioissa tulee jossain vaiheessa kiintiö täyteen [Disclaimer: tämä uskomus tuskin pätee seksiin, brandyyn tai nakkikastikkeeseen]. Nyt tuntuisi olevan melkoisen täydehköä tupakin tupruttelun kanssa. Koska olen armoton nikotiiniaddikti, jonka kitalaki ei kestä mässyttää yhtä palaa enempää nikotiinipurkkaa, marssinkin arvaushenkilön pakeille tarkoituksenani kokeilla Zyban merkkistä lääkettä tukena tupakanhimosta irtipyristelyssä. Olin kuullut muutamilta tuttavilta kannustavia kommentteja valmisteen tehosta.

Mutta kuinkas kävikään; lähdin vastaanotolta koekaniinin logo otsassa ja Champix resepti taskussa. Tämä uusi kuulemma nikotiinireseptoreihin vaikuttava lääke on vastikään tullut apteekkeihin. Käyttötapa on samantyyppinen kuin Zybanissa eli ens’alkuun vedellään nappeja ja röökiä rinnan max. kahden viikon ajan ja sitten pelkkää nappia ainakin 10 viikkoa. Aloituspakkaus maksaa noin 50e, jatkoaika päivässä saman verran kuin aski tupakkia.

Valmisteen kylpypyyhkeen kokoisessa pakkausselosteessa on lueteltu 6 pixelin fontilla Mahdolliset haittavaikutukset - otsakkeen alla varmasti kaikki fysiologiset tuntemukset, mitä ihminen ylipäätänsä voi tuntea. Unihäiriöt ja uneliaisuus. Ruokahalun lisääntyminen ja ruokahaluttomuus. Näköhäiriöt ja korvien soiminen. Ummetus ja ripuli. Röyhtäily ja kuorsaus. Levottomuus ja väsymys.

Hui! Rajanveto varsinaisen tupakantuskan ja lääkkeen haittavaikutuksen välillä voi olla haastavaa. Silti suikkaan tässä nyt rohkeasti vaan nappia naamaan! On siinä ainakin trendikäs pakkaus.
Päätän aloitusraporttini koekaniinin luolastosta tähän. Ellei ajattelun vaikeudet tai tuntoaistin heikkeneminen käy ihan mahdottomiksi, niin palajan. Minkä sen viimeisen tupakin kiskomiselta kerkiän.

Sumuisten Nojatuolien Tärähtäneet Kissapedot

Tää on niin tätä. Kahta karvakasaa ei saa näköjään sen vertaa [järkevästi onnistuvaan] samaan kuvaan, että voisivat yhdessä ilveillä uutta vuotta täällä kaikille Vaanilan ihqulukijoille. Pannaan nyt sitten katti kerrallaan. Vuoden ekassa eturintamassa tarjoiltuu sumuseireeni Misse [Nysse tulossa myöhemmin]. Vähän se on tärähtänyt, mutta melko fotogeeninen silti. Käpälät kivasti ripaskassa. On norskipolo melko kehnossa karvassa nyt, mutta TehoVital kuuri on jo aloitettu. Ja kalaöljyt.

Hyvää Uutta Vuotta vaan, [varo], kaikille lukijoilleen toivoo Vaanilan sekakarvakööri!

Kommentoidaan kun tavataan;)