Mikä kukka tämä on?

Prisman puutarha-aitauksesta hyppäsi kärryyn kukka [tuo pinkki], jonka nimeä en tiedä [sen kohdalla ei ollut lappua]. Huomioni se kiinnitti ensiksi oikean värinsä takia. Kun tein lähempää tuttavuutta, havaitsin kasvin mollamaijamaisen sieväksi, selkeän näpsäkäksi, jotenkin silkkikukkamaiseksi ja vanhanaikaiseksi. Lehdet kuin laakerin. Hauska. Kommentoi, jos tiedät mikä sen nimi on.

Nyt meillä parveke kukoistaa ja julistamme [kylmästä tuulesta hittojakaan piittaamatta] kesän alkaneeksi! Pam. Tuli nimittäin vähän muutakin s-hoppailtua, tuplabonarit plakkarissa. Missekin diggailee. Nysse onkin näköjään jo syöksähtänyt alueelle hetkeksi unohtuneeseen puolityhjään multapussiin... multaisista [pikku]tassunkuvista päätellen. Weitugou.

Veisukatsanto

Vaanilassa valmistaudutaan kisakatsomoon. Tottakai. En muista vuotta, jolloin en olisi viisuja katsellut, niin nytkin. Tapahtuma on kaikessa mahtipontisuudessaan mitä parhainta viihdettä.

Suosikkejani ovat tänä vuonna Azerbaidzan, Portugali ja Norja. Myös Kroatian papparaiset ovat miellyttävällä tavalla erilaisia. Teräsbetoni on vetänyt kisat tähän asti hienosti ja upealla itsevarmuudella, jota on ilo seurata. Muutenkin äijäenergiantuotantolaitos on pitänyt hyvin päät kylmänä ja fanit kuumana. En silti usko voittoon, tavallista parempaan sijoitukseen kyllä. Jos Suomi voittaa tänä vuonna euroveisuut, lupaan polkata joka päivä seuraaviin veisuihin saakka [olihan tässä pölkkerissä nykyjänään joku ajastustoiminne, olihan?]

Ja jos taas länsinaapurin kireälle venytetty kylmäkiskoinen detox-botox-naamataulu bilehileissään voittaa, en kyllä astu veli Svenssonin maaperälle enää ennen lomia. Eihän sitä hehkutusta kestä ainailonakaan.

Ei ku töllään!

Tällä tavalla

Antero Mertarannan selostuksessa "tällä tavalla" on juuri siinä merkityksessä kuin mitä se tarkoittaa. Toistuu kyllä melko tiuhaan.

Ja juu, en aio herätä klo 2 ja osia katsomaan, kun jellonat #%#%&//%&&#¤ jenkkien kanssa. Aamulla ehtii hyvin todeta miten siinä kävi. Viimeistään töissä firman alfauroot ruotivat tapahtumat pitkän kaavan mukaan.

Levollisia unosia vaan ja oman pään täyttöä unikuvilla! Ja viiva AUKI;)

Alavilla mailla hallan vaara

Taimitarhurin tunnelmia
Pahoittelen häiriötä Vaanialaisisissa kuvayhteyksissä, mutta fotoja ei vaan nyt synny!

Vaanilan kesäkurpitsataimikko kukoistaa parvekkeella vallan hyvässä valmiudessa [senkin uhalla, että hurrrjan karvaiset co-hortonomimme hiipivä ruskeatikru Misse ja blondihko taisteluparinsa Nysse ovat käyneet säännöllisesti kuopimassa vateja]. Vihreä ja vihreäraidallinen lajike ovat lähes istutusvalmiudessa jo, tanakoita taimia pitää melkein toppuutella, etteivät puske liikaa pituutta. Keltainen reppana, joka on joutunut pahimpien kattentaattien kohteeksi, on loihtinut vasta kolme [3] kahdeksasta [8] siemenestä taimeksi saakka. Taitavat loput olla sinkoutuneet parvekkeen betonin syleilyyn tassuolentojen täppimisen tuloksena. Keltainen on perinteisesti kyllä antanut aina runsaamman sadon, joten ehkäpä sitä kolmellakin yksilöllä evästä saamme aikaan.

Kesäkurpparin ohella tänä vuonna Vaanilan purnukoissa kituu hävyttömän ruipeloita [ihan oikeaoppisesti lämpimissä sisätiloissa idätettyjä] ruukkutomaatin aihioita. Pitääkö niistä nyt vankimmat valita ja erottaa omiin purnukoihinsa? Näyttää siltä, että eivät suuremmin ole kimppakivamullassa itämisen jälkeen kehittyneet... ja nyt on aika kylmääkin luvassa, lasitetullakin parvekkeella saattaa lämpötila kopsahtaa sinne 5-10 asteen alueelle, hmm... Mitä hortonomihuumainen Tsutsujatar-kanssapolkkaja tekisit, kerro! Ja muutkin alan henkilöt, tervetuloa kommentoimaan.

Sääennusteen valossa sääliksi käy myös sitä [tanskalaista] vitosen pikkuruusua, jonka äitienpäivän lempeässä tuulessa uhkarohkeasti istutin äidin haudalle. Ajatushan se tietty on tärkein. Ensimmäinen äitienpäiväni ilman äitiä.

"Käy äitisi luona silloin, kun äitisi elossa on." Siinä mielessä ei ole mitenkään huono omatunto; kyllä siellä käytiin, välillä ihan väsyksiin saakka. Silti sitten, kun ei enää voi livenä lirkutella, löytääkin itsensä hautakiven edestä kontiltaan, silittämässä kultaisia kirjaimia, mumisemassa orastavalle nurmelle.

Ei minun ole niitä viimeisien vuosien hoitovelvotteita tai sitä rollensa puikoissa omapäisesti roikkuvaa mummelia ikävä. Ikävä on jotain muuta, varhaisempaa - tunneyhteyttä, jota jäin iäksi paitsi.

Vaihdetaan - Vaan

Vain yksi viaton click-as-usual {aivan krakapunk-tsump-tsädäm-krook...ttu... tuuutuuutuuut} päivän päälle ja skules, siinä minä olin; lähes itseni ja suurimmoisimmatkin suosikkini kadottaneena ajantasaistetulla, danskehandskalla kiillotetulla lokilistalla - jossain terävimmän kärjen ja hämärimmän järjen välimaastossa. Ensivaikutelma oli h-ä-m -- häm[meni pois tuo Blogistanin glamuur] -- m-e-n -- men[at work, reisille meni juu] -- t-ä --tä[?]--v-ä -vä[niväni].

Eipä hetkeen ollut akuuttia polkkaustarvetta, ei. Meillä kun on siirrytty jämähtäneestä talvikaudesta kulahtaneeseen näppäimiä karttelevaan kesäkauteen. Tehdään se, mitä nähdään, ehditään ja kyetään - tiedetään, että se riittää. Surffailinkin vaan Vaanilan ala[n] tyyliin muita peesaten päivät muutamat, tarkkailin tilastohärpäkettä ja toisten [ääks nykyjään listan mukaan niin harvakseltaan] päivitelleiden päivittuiluja.

Onneksi Tsutsutjatar taas pelasti tämänkin polkkapäivällisen [hämmähäkin seitikit alkoivat juuri kietoutua "Omat suosikit" -linkkiä takovan kouristuneen _keski_sormeni ympärille!!] Kiitän hienosta "Porpoise" prenikasta [what ever it means... en enää muista miten mean kirjoitetaan ettei sitä vahingossa tulkita meen tai toistepäin - ai niin ylkkärikirpparit oli jo ohi, ei tarvita enaa varmoja vihjehiä ja nythän sit voi viel MeaKin älähdellä vaikka ei olekaan mean tai miin vai miten se nyt meanikaan, oikealla asialla kuitenkin ollaan, meinaan.]

Tuskin tulen jakamaan "porpoitsua" kelleen edelleen tai kenkään kanssa. Pidän sen ihan itse. Haha;) Siitäs saitte [kunnes kerrotte mitä se meinaa, meinaan].

Don't worry - olen selkä - enemmin tai möyhennetyimmin aatoksin. Varo vaan!

___
Milloinkahan tää o jossain näkytsillä, jännää! Ny on klo 1.37 pnä, jolloin ei pelata, ajetaan vaan aikaa.

____
No on kyl aika hiiretön olo, kun ei voi itse täppää juttua näkösille.

Kevään merget

MiksKun aina yritän [ilona] nostaa päätä tyynystä ja olla kanta-astuja-asennossa, iskee hervoton nuha. Räkärättiä tuhraantuu, nesteet kiertää, aine vaihtuu, truuuttttt.

Voiko ihminen [aikuisten oikeesti] olla itselleen allerginen?

Romantiikkaa isolla Peellä

Vastauksena [aika hankalaan] nousuhumalaspesifiseen kysymykseeni "Tiedätkö mitä romantiikka on?" rakas Resuiseni lausui skumppa-aamiaisen jälkeen patiolla pötkötelleelle armaalleen [se olen mää] [Vappu?]runon:

"Ensin se ruokailee
sitten se huokailee
sitten jo paskaa tuottaa. "

Sitähän se kaikki on. Paskaromantiikkaa ja pieruhuumoria. Kun ei enää saa röyhtäilläkään pyytämättä ja yllätyksenä.

Onneksi elämä on myös kovaa;)

Ja arvaa vaan [ja varo] kellä on huomenissakin vapaapäivä, kieh....!

Djangomania

Nyt.
Yle Teema.