Poikaidolit

No huh, huh - kylläpä on Idols-kisassa ääni muuttunut kellossa! Ennen tämän illan suoraa kokelaista ei normitöllöstä [en jaksa näitä nyt netistä enää selailla] saanut oikein mitään järkevää kuvaa, kun ohjelma on tänä vuonna sirpaloitu aivan älyttömäksi muhennokseksi, josta ei saa mistään kiinni. Siksi olikin mukava havaita tänään, että kai ne tuomarit ovat sittenkin onnistuneet työnsä tekemään, koska näin tasainen ja jotenkin valmiin tuntuinen poikaporukka on semmareihin selvinnyt.

Vaikea on valita suosikkiaan, minusta kaikki vetivät ihan älyttömän yllättävän hyvin. Koop oli ehkäpä nautinnollisin esitys, Vesalla on aivan ihqu ääni ja hän laulaa näistä puhtaimmin, Pete on vallan valloittava ja Kalle on koko ajan ollut olemukseltaan jotenkin mun mieleen. Danieliin en ihan saa tatsia, mutta kyllä hänkin laulaa osaa. Vellu ehkä pienoinen pettymys, vaikka ihan jees oli hänenkin esityksensä.

En äänestä tässäkään vaalissa. En löydä ehdottoman iskevää ehdokasta. Nää on kaikki hyviä!

Lisää ääntä kuleksimassa

Komppaan

Olen kuuliainen kansalainen ja allekirjoitan hokeman, että jos ei osallistu, ei vaikuta millään tavalla. Fine. Pyrin äänestämään aina kun siihen mahdollisuus tarjotaan. Nytkin heti ranteenmitan päässä olisi tuo ennakkoäänestyskohde. Mutta kun ei vaan löydy sitä. Ehdokasta.

Olen illan aikana rullannut kaikki trullihiirulaiseni kanssa Guuggelista kohtuudella löytyvät vaalikoneet läpi [ettei muka olis harrastusta tai kiinnostusta - höh - kiinnostavampaakin toimintaa illalle olisi ollut tarjolla]. Jokaisen konheen tulos on täysin erilainen, vaikka minä olen aina vaan ihan sama tylsä ittein. Yksikään mätsäävä ehdokas ei esiinny otannassani kahteen kertaan. Pahenee näköjään vaan tilanne konheen kanssa seurustellessa, mutu toimii paremmin.

Haluan ehdokkaan

• joka on nainen
• asuu sielläpäin kun minäkin
• ei briljeeraa liikaa lyhenteillä CVeessään
• on about samassa ikähaarukassa
• jolla on lemmikki /eläimiä kontollaan ja järkeviä harrastuksia
• ei ole _korostetun_ lapsiorientointunut
• on edes jossain määrin samaa mieltä kanssani kunnan kehityskohteista/aiheista
• ymmärtää, että me kaikki tulemme vanhoiksi joskus

Tämmöstä akkaa-ko ei kunnasta yksiselitteisesti löydy?

Forget me.

Helpomman arjen puolesta

Puolueeton torjuntavempainvertailu!

Jokaisessa karvaturilasperheessä taistelu karvoja vastaan on arkipäivää. Karvaa on aina ja joka paikassa ja sen hallintaan tarvitaan kunnon välineet. Eteisessä pitää olla teippiharja, jolla voi itsensä sutaista ennen uloslähtöä. Autossa toinen mokoma, töissä, mökillä, käsilaukussakin jokin rallimalli. Aina pitää olla varautunut torjumaan karvaa.

Teippiharja-ahdingossa tärkeää on torjuntavälineen toimivuus. Vaanilassa on kokeiltu kaikki mahdolliset mallit ja vihdoin löydetty parhaat välineet. Tämän tärkeän tiedon haluan jakaa kanssanne.

Teippiharjoista paras on ehdottomasti Clas Ohlsonin megarulla! Siinä riittää revittävää, rulla pyörii pehmeästi ja tekee juuri sitä työtä käskettyä, mihin on tarkoitettu. Lisäksi siihen saa edullisesti täyttörullia eikä vartta näin ollen tarvitse heittää pois sen takia, että ei tiedä minkäsorttinen hylsy siihen sopii. Tosi bueno, mainossloganinsa [otsikossa] on tässä yhteydessä täysin kohillaan!

Toinen pelastava keksintö on Devlon pva-system monikäyttösieni. Niitä myydään yleensä messuilla ja markkinoilla. Omanmme ostimme asuntomessuilta. Tuon sienen kun kostuttaa ja sillä pyyhkii pöytäliinan [juu, ne turilaat saavat meillä hyppiä pöydillä silloin kun ei syödä], lakanan, sohvan - minkä hyvänsä hankalasti imuroitavan tekstiilin, niin johan vaan säihkyy nöyhtää vailla sen jälkeen. Karva kertyy vamppuun ja on helposti rullattavissa biojätteeksi. Mikään tamppaus ei ole yhtä tehokasta - karvalla kun on taipumus laskeutua takas alas. Mahdottoman hyvä löytö tämä.

Jotta lopeta se karvojen syleskely ja hanki kunnon vehkeet! Näitä voin todellakin suositella.

Lainapeitteeltä, päivää

Viikonlopun romantiikkapläjäys

Resurssi: Kas vaan, tänä viikonloppuna olis ne muotimessut. Haluatko mennä?
ainailona: No eipä nyt paljon kiinnosta. Ei tän mun turpean ruhon päällä mikään näytä kuitenkaan hyvältä, en jaksa innostua.
Resurssi: Onhan siellä Lorellakin
ainailonan ajatuskupla: [...rrkeleen muotiguru. Siinä meni sun sunnuntain suihinotto]

Törpöttimien käytettävyydestä

Vaanilassa ollaan jalkavoiteiden suurkuluttajia. Jotain lotionia pitää näihin koppuroituviin käpäliin alvariinsa vedellä. Havaintojeni mukaan enenevässä määrin rasvat pakataan nykyisin putkilohin, joissa on tommonen vanteenomainen suukappale, kuten kuvan Vichy-törpössä [voide sinänsä ihan kelpokamaa, vaikka tyyriinpuoleista].

Pakkaustyyppi on äärimmäisen ikävä käyttää siinä vaiheessa, kun salva alkaa olla vähissä. Vannehärdellisysteemi estää putkilon tarkan tyhjennyksen [sitä ei saa irti] ja jo hyvissä ajoin ennen viimeisiä rasvapurskahduksia alkaa jännitystä aamutoimiin tuottava holtiton ruiskahtelu, jossa voidesuihkelot päätyvät mihin sattuu tai nuukahtavat pakkauksen korkkiosaan. Uuh, miten arkea ahdistavaa säätöä onkaan kaapia lotioneja parketilta!

Perinteinen malli on parempi. Notkean nokan saa rutattua viimeiseen pisaraan. Ja muutenkin Avonin jalkatuotteet ovat mukavan tuntuisia. Disclaimer: En ole Avonkauppias.

Ei kannattaisi keksiä polkupyörää uudelleen, jos perinteinen malli rullaa ihan hyvin. Pitäydyn jatkossa perinteisissä.

Omenateatteria

Vaanilan säilöntähaarasta: omppupomppu

Ruskaretken kotimatkalla kuormaan lätkäistiin aknoppilassa kaksi muovikassillista omenia. Niitä puun alle pudonneita, rupisia ja matosia reppanoita, joiden poskeen ei suin surminkaan tekisi mieli hampaitaan upottaa.

Kärsivällisellä perkaamisella niistä kuitenkin syntyi sangollinen sosetta. Kuorimisvaihe vaan on melkoisen työläs, monta tuntia tuhraantui asian ääressä ährätessä. Clapton pauhasi koneessa ja kuorimaveitsi teki työtä käskettyä. Unohtamatta virallista valvontaa [Nysse, meiän pöytäelukki].

Melkoinen ylläri oli madonreijästä kurkkaava mato [no heh, pitäiskö hankkia elämä, jos OMENAmato on ainoo ylläri aikoihin?]. Sieltä se luikerteli kylläisenä ulos, kun veitsi sivalsi peräpään pois. Omenakin sitten putosi hyppysistä ensikohtaamisen seurauksena - sen verran oli säpsähdyttävää. En kuitenkaan sortunut muuttamaan reseptiäni liha-omenasoseeksi.

Näin se Vaanilan sose menee
Omenaa jonniin verran
Niin vähän vettä kun pohjaanpalamisen uhalla uskaltaa laittaa [no joo, se eka padallinen paloi pohjaan]
Kanelitankoja
Vaniliatankova

Keitellään kunnes mössäytyy. Poimitaan tangot pois ja viimeistellään sauvasekoilijalla. Lisätään sopivasti sokeria. Laitetaan uuniin lämpöhempeilemään kunnes on sokerin kanssa kuumaa. Atamonoidaan. Tölkitetään. Syödään.

Kylläpä sitä tulikin monta purkkia! Päivän ekoteko - ei jätetä kaveriomppuja uinumaan puiden alle!

Äänestys: Kaunein syksyn lehti

Ja nyt en tarkoita Lapin Kansaa....

Syksyn lehdet ovat kuin kesän kauniit kukkaset - niin pienen hetken vain ovat parhaimmillaan ja väriloistollaan sulostuttavat näkökenttäämme.

Hapsukkaan hapero pihlaja, pyöreänlupsakkaalla olemuksellaan hivelevä haapa, aavistuksen arkipäiväinen, mutta niin läsnäoleva koivu, korskeankaunis, muodollaan pröystäilevä vaahtera. On niitä muitakin, mutta kun biologian tunnilla en ollut aikanaan kovinkaan hereillä, en enempää varmuudella tunnista.

Kauniita kaikki tyynni. Mikä sinusta on kaikkein kaunein, syksyn ehdoton symboli, lehti, joka aiheuttaa sydämessä leiskuntaa?

Kommentoi!

Vuoden paras lomaviikko ja portoilmiöitä

Viime viikolla oli Vaanilan Tämän Vuoden Paras Lomaviikko (VTVPL). Osuipa hyvään saumaan, kun pääsi vielä huippusaunaan[kin] joka päivä. Lisänä aivan upeat ruskan värit ja aurinkoiset päivät, hela veckan, sic!

Suomi on kaunis, maailman kaunein etenkin keväällä, kesällä, syksyllä ja lumisena talvena. Kun sen oikein oivaltaa. Kandee mennä sinne hippasen loitommalle, katvealueelle. Sinnekin päivä paistaa ja kuu-ku-mottaa. Ja on tilaa havainnoida kauneutta, rauhaa ja hiljaisuutta - ilman perinteisiä weelanvirikkeitä ja luutuutteja. Tekee hyvää kummallekin päälle.

Hieman hupituttiuittavaa olikin suht' nopsaan ruskaretken jälkeen lukea valtakunnan sanomalehdykkäästä, että Nuuksiossa on ruuhkaa! Hinku luontoon tuntuu olevan tärkeää ja olisihan se kiva stadilaisenkin päästä halutessaan kotiovelta [tai autonovelta] suoraan koskemattomaan luontoon taivastelemaan. Mahtaisiko se Nuuksio hyvällä tahdolla venyä? Pitäisikö metro vetää sinne saakka?

Kaikkea ei voi kuitenkaan saada kotiinkuljetettuna. Kannattaa mennä sinne "epämukavuusalueelle", nähdä sopivasti vaivaa. Ja huomata, että Suomi on vaivan arvoinen, katvelaueella etenkin on pirun mukavaa!



Kuvateksti: Ja jos vielä on pakannut mukaan oikeat tarvekalut...