Puhdistava kankainen

Oton päivän kunniaksi tuli pitkästä aikaa otettua oikein kunnon perskänni. Semmonen kohtuullisen ripeässä tahdissa kupitettu hulvaton humalatila, johon voi hankkiutua vain tutussa ja turvallisessa seurassa rauhallisin mielin ilman huolta tulla rullatuksi tai knullatuksi. Tila, jossa kaatuilee vetelänä ympäriinsä itseään sen suuremmin satuttamatta ja laukoo viinahuuruisia älyttömyyksiä - alitajuntansa perukoilla viikkoja piileskelleitä synkeitä syyllisyydensekaisia haja-aatoksia - tietenkin juuri hänelle, joka on rakkain ja kaikesta räyhäämisestä huolimatta aina vaan sitkeästi siinä rinnalla.

Aamusella äimistelee…

• Mihin se muisti taas meni? Tuleekohan se takaisin?
  
• Muistinkohan kiittää ja hyvästellä emännän? Vai teinkö sen peräti useamman kerran?
  
• Miten tultiin kotiin? Missä mun auto on?
  
• Miksi kaukosäätimen toinen paristo on hukassa? Hämärästi muistan heittäneeni kalikan seinään…
  
• Miksi nukun täysissä pukimissa ja maskissa?
  
• Onko lompakko tallella? Entäs röökit?
  
• Miksi kissa ei tamppaa tänään vaan kiertää nenäänsä nyrpistellen matkan päästä?
  
• Päässä tuntuu kuhmu?! Pohkeita kivistää – olenkohan tanssinut?
  
• Ukkokulta esittää omituisia kysymyksiä?
  

Morkkis!!!

Vichyä! Buranaa! Unta….Syntisen kaunis päivä, mutta ei vaan kärsi mennä parveketta pidemmälle, häikii ja otsaa vihloo. Krooh…

Kunnes myöhään iltapäivällä alkaa virota. Olo on ihanan puhdistautunut, mieli nollaantunut ja kärsitty kankkusrangaistuskin tuntuu täysin oikeutetulta. Suolaista ruokaa naamaan ja saunaan.

Varo vaan elämä, palaan! Rohkeasti kohti Yrjön päivää.