maanantaina, kesäkuuta 14, 2004

Sateenkestävä aito turkis

Huutoäänestys viikonlopun viettotavasta ratkesi Missen nau-puoltoäänellä mökkeilyn hyväksi, vaikka sää ei matkaan lähtöön suuremmin kannustanutkaan. Yllätykseksemme perjantai-ilta perillä oli kuitenkin mukavan seesteinen eikä satanutkaan yhtään. Valoisassa yössä on tunnelmaa; näkee käydä kompastumatta ulkohuussissa eikä lyö päätään joka kerta grillikatoksen räystääseen. Napsimme iltapalaksi teriyakimarinoituja kanavartaita ja naukkailimme roseviiniä.

Lauantaina sitten satoikin kaatamalla koko päivän. Misse halusi siitä huolimatta heti aamutuimaan ulos. Kissatko muka pelkäisivät vettä, pah-nau, tuumasi tottunut saunojamme [ja viime kesänä järveenkin pudonnut rohkea uimamaisterimme – Misse näytti uivan muuten koiraa!] ja pyyhälsi shortsit hulmuten sateeseen. Se kytisteli liekanarussaan viinimarjapensaan alla väijyen törkeästi käyttäytyviä lintuja, jotka tulivat melkein kuonon alle lirkuttamaan. Julmaa. Näkivät tipit ihan selvästi, ettei Missen kantomatka riitä niiden metsästykseen, mutta silti pitää tulla tsirpsuttamaan siihen lähes käpälän ulottuville. Se jos mikä Misseä harmitti. Misse painautui lättänäksi ruohoon ja yritti näkymättömäksi maastoutuneena houkutella lintua lähemmäs, hiipien samalla vaivihkaa kohti. Mutta aina ratkaisevan loikan hetkellä naru oli liian lyhyt ja lintu jatkoi ilkkumistaan matkan päässä. Sähinää, varo vaan!

Sade ei haitannut Missen ulkoilua yhtään. Turkki märkänä, mutta tuuhea häntä ylväästi pystyssä se purjehti arvokkaan näköisenä tiluksillaan kohteesta toiseen. Välillä oli mukava lymyillä kuusen alla olevalla kannolla, hetken päästä matka jatkui laiturin alustaa tonkimaan ja kasvimaalle mönkimään multaa. Vasta rajummin ropiseva rankkasadekuuro sai sen hetkeksi piipahtamaan kuistilla ja ruokakupilla tankkaamassa. Illan tullen märkä ja röhnäinen karvakasa suostui palaamaan sisätiloihin lepäilemään ja pesupuuhiin. Kyllä olikin turkissa jynssäämistä, kun kaikki karvaa tursuavat polkuanturanvälit piti puhdistaa märästä maasta tarttuneesta nöyhdästä. Onneksi henkilökunnan höyhentyynyllä oli mukavan lokoisat olot keskittyä siistiytymiseen.

Sadepäivä mökillä on henkilökunnallekin armollinen. Kun ei voi tehdä mitään ”järkevää” saa rauhassa keskittyä lukemiseen, laiskotteluun, syömiseen ja saunomiseen.

Laiskan sademöksäilijän helppo foliogrilli
Otetaan kokonainen porsaan sisäfile ja upotetaan se vuorokaudeksi pussiin marinadissa, jossa on kupilliset punaviiniä, soijakastiketta ja ketsuppia, loraus öljyä, mäiskäys hunajaa, sipaisu chilikastiketta ja kourallinen viherpippurirouhetta [sipulikansa voi survoa sekaan halutessaan myös valkkaria]. Nälän alkaessa hiipiä kohti, otetaan lihas lämpenemään hyvissä ajoin ja viritetään grilliin hyvä meno koivuhaloilla. Ruskistetaan kokonainen file rivakassa lämmössä muurikassa ja laitetaan lempeämmälle tulelle foliopesään muhimaan marinadiliemissään puoleksi tunniksi. Sillä aikaa pannun toisella laidalla kypsyvät vihannesnyytit [mielivihanneksia paloina, sekaan möyhennetty mustapekkajuusto, kiedotaan ensin leivinpaperiin ja sen päälle folioon] sekä viherpippuri-Koskenlaskijalla täytetyt herkkusienet.

Viini: Palacio del Conde Reserva, Espanja, keskitäyteläinen, pehmeä, rypäleet Monastrell, Forcayat, 7,49 e. Kevyehkö, mutta kuitenkin porsaalle tarpeeksi tuntuva viini, joka tukee aterian pippurista perusfiilistä hyvin. Napakan pehmeä ja soljuva. Ei närästä eikä aiheuta päänsärkyä. Loppuu liian nopeasti. Pitää jatkaa brandylla. Maha on täynnä. Sataa.

Antaa sataa vaan, kyllä se aurinko armas aikanaan taas meitä hellii. Ja niin kävi, upea päivä valkeni sunnuntaina. Saattoi siirtyä mökistä ulos lukemaan, laiskottelemaan, syömään ja saunomaan. Sää oli aivan liian lämmin, jotta olisi voinut tehdä mitään ”järkevää”.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home