Suvisunnuntai kenkäkaupassa

Jostain syystä maassamme kauppoja halutaan pitää poikkeusluvalla auki juuri kesäsunnuntaisin. Miksi ihmeessä? Kesällähän kaikki haluavat olla vapaalla, niin ostajat kuin myyjätkin. Kuka jaksaa mennä tosissaan muuta kuin ruokaostoksille sunnuntaina? Ruokavarasto kun on aina auki, kesät talvet. Enemmänkin luulisi, että talvella, kun muutenkin on synkkää ja ikävää, ostoshalukkaita löytyisi enemmän pörräämään kauppakeskuksen bulevardeille eikä henkilökuntaakaan ottaisi niin pattiin väijyä duunissa muutaman hypistelijän tähden, kun helteet hehkuttaa parhaimmillaan.

Kun mahdollisuus nyt kuitenkin on minusta riippumattomista syistä luotu, niin päätin äimistelymielessä, [oikeasti tarkoitus oli mennä äänestämään, mutta uurnat oli jo umpioitu klo 14.00 – ainoa palvelu, mitä tässä kohtaa kesää olisi todella ehkäpä joku muukin tarvinnut näin sunnuntaina], suunnistaa läheiseen kauppakeskukseen pällistelemään, jotta onko niitä asiakkaita, vai ei.

Parkkihalli kumisi tyhjyyttään. Pääsin paalupaikalle sisäänkäyntiin nähden. Ei jonoa pullonpalautusautomaatille. Ei jonoa hisseille. Kaupoista suurin osa oli suljettu, vain suurimmat [ketjutetut] auki. Osa sulki heti klo 16.00. Cittari ja Anttila väittivät sinnittelevänsä klo 18.00 saakka. Kuollut ja torjuvan asiakaspalveluhenkinen tunnelma vallitsi niissäkin vähissä puodeissa, jotka olivat auki. Sovituskopeissa oli hyvin tilaa, mutta liian pienet asusteet eivät näyttäneet yhtään paremmilta olemattoman jonottamisen jälkeen. Uuh, puuiiss!

Tuli mieleen omat tölväilyni sunnuntaitöissä aikoja, niin [***vetin] monia vuosia sitten, jolloin sunnuntaiaukiolot olivat vain maanalaisten puotien etuoikeus. Aika kenkäkaupassa, jossa vietin vähintäänkin 300 sunnuntaita elämästäni, kaupassa joka oli joka päivä auki. Siellä oli hyvä tunnelma, töihin oli kiva mennä, porukoissa sopuisa meininki. Aika hurahti nopeasti ja sunnuntai oli päivä muiden joukossa. Vastapäätä olevasta Kotisaaren pullapuodista saattoi ostaa mikrossa lämmitetyn karjalanpiirakan evääksi, päälle voinapista voisulaa ja muutama siivare lauantaimakkaraa. Venäläiset vaihtoivat skumppaa ja vodkaa kahdenkympin sateenvarjoihin. Partyista kotiin hoipertelevat korkonsa katkaisseet teiniprinsessat ostivat mitä vaan, kunhan matka prinssin kainalossa jatkui. Mannet valloittivat helmoineen koko myymälän tunkien taskut täyteen epäpareja ja juoksimme poliisin kanssa kilpaa niitä kiinni pitkin lähitienoita. Vappupäivä, jolloin olin fyysisesti paikalla, mutta käytännössä nukkumassa ja oksentamassa sosiaalitiloissa. Upea työpaikka, josta opin niin paljon. Mutta aina sen oven laittoi yhtä mielellään kiinni päivän päätteeksi.

Nyt yliarvostan vapaata sunnuntaita. Asiakkaana ja myyjänä. Varo vaan.