torstaina, heinäkuuta 08, 2004

Koti on siellä missä sydänkin

Synnyin stadissa. Vietin aurinkoisen lapsuuteni kouluikään saakka Hämeessä. Kävin kouluni lähiön ankaran karaisevassa ilmapiirissä. Seikkailin kukkeimman nuoruuteni eri lähiöiden välillä. Mellastin kymmenen vuotta sinkkuna kantakaupungissa. Nyt keskiluokkailen taas lähiössä. Ei ole Volvoa. Misse ja Resurssi vaan.

Haluaisin kömpiä takaisin Hämeeseen. Siihen samaan taloon, jossa vietin elämäni ensimmäiset, onnelliset vuodet. Käpertyä natisevalle sohvalle nyppyisen shaalin syleilyyn hirvigobeliinin alle. Nuuhkia lapsuudesta tuttua, turvallista tuoksua. Lukea Valittujen Palojen lintukirjaa. Laskea kahvipensaan pavut. Palata kotiin.