Palveluja vaan karsitaan

Missen kotipäivystyspäiväkirjasta
On se nyt piru, kun ei tuota henkilökuntaa saa millään kuriin! Tälläkin viikolla on pitänyt koko ajan huomautella ihan yksinkertaisista asioista.

1. Aamulla haluan tähystellä ikkunasta niitä vähän typeriltä näyttäviä siivekkäitä, jotka nokkivat ikkunan pieleen ripustettua talipalloa vastakkaisella seinällä. Mutta kun ei tätä porukkaa tahdo saada ajoissa ylös, että ehtisin hyvän tovin kurnuttaa tipujen perään, ennen kuin henkilökunta lähtee asioilleen. Naukele.

2. Onko se nyt niin vaikeaa ihmisen käsittää, mikä on mieliruokaani? Etenkin, kun osoitan sen ihan selkeästi. Toistuvasti yritetään tarjota kaikenmaailman paskamuonaa, josta en pidä. Ei semmosta moskaa voi syödä, kun tietää, että parempaakin on olemassa. Kiva täällä sitten kurnutella nälissään päivät pitkät yrittäen keksiä korvaavaa tekemistä. Se limoviikunakin alkaa jo olla melko tyhjänä mullasta. Ja sit saadaan muka raivareita, jos vähän kiipeän säärtä pitkin nälissäni.

3. Leikkien koordinointi on ihan kissanpeestä. Minä kun pidän eniten piilo-, onki- ja metsästysleikeistä. Kun sieltä sitten vihdoin tullaan kotiin, niin ruvetaan heittämään hiirtä! Hiirtä, sitähän minä täppäilen täällä koko päivän muutenkin. Jotain rajaa, vähän interaktiivisuutta, pliis.

4. Pepunpesupalvelut ovat selkeästi huonontuneet. Kun se kakkapökäle ajoittain vaan tarttuu sinne peräpeilin karvoitukseen kiinni, niin ei sitä pesua vaan voi tehdä lavuaarissa! Pakko on silloin kiivetä olkapäälle ja tikata muutama kynnenjälki. Tuolla möreämpiäänisellä henkilökunnan edustajalla on oikeat otteet: suihkuun vaan ja vauhtia puuhaan, ei mitään pitkään kestävää tuhtaamista hanan alla. Arvostan siistiä peppua ja kestän pesun kuin misse, kunhan se tehdään taidolla ja tehokkaasti.

5. Kun sanon, että haluan parvekkeelle, se tarkoittaa, että haluan parvekkeelle. Kyllä pienoinen tuulahdus ulkoilmaa kuuluu metsäkissan päivittäisiin kissanoikeuksiin. Miksi silti joka kerta pitää raapia parvekkeen ovea useita minuutteja, ennen kuin sinne pääsee?

On tää bloggaus vaan siistii. Kyllä helpotti taas, kun sai purkaa hieman sydäntään. Mitähän niille karvaisille kavereille kuuluu? Viimeksi näytti olevan hieman sanelupolitiikkaa ilmassa, toivottavasti kaverit ovat saaneet taas kurin palautettua huusholliin.

Naukurr, menen nuq, IRL.