Pendolinolla hiirestämään?

[meillä täsmäblogissa tänään on Missen vuoro, virtuaalisavu hälvetköön seksin ympäriltä hetkosen – hei Google, sain sen silti ympättyä tähänkin, ei mikään turha blogi!]

Missen päivystyslokilta
Perhanan pahukkerit, henkilökunnalla pätkii pahan kerran! Lähtivät mitään virkkomatta viikonlopuksi johonkin arvatenkin kiinnostavaan mestaan ja unohtivat minut kotiin! Kuinka pääsivätkin livahtamaan niin vähin pakkausponnistuksin, että en hokannut naukua mukaan. Kun ei nyt tullut näköjään mukaan ollenkaan niitä kylmälaukkuja, niin en ymmärtänyt olla tilanteen tasalla. Jättivät vielä kupinkin täyteen sapuskaa ja olin just päikkäreillä siihen aikaan... Kurnau, dämmit!

Kun sitten heräsin ja huomasin väen olevan veks, asetuin tavalliseen tapaani kytistelemään eteiseen, ollakseni valmiusasemissa nuhtelemaan myöhäisestä kotiintulosta. Mutta kukaan ei tullut koko iltana ja jouduin yöpymään ihan itsekseni. Katastrofi! Ei minulle nälkä ehtinyt tulla, mutta leikkipalveluissa oli tosi paha katko. Kynsin hieman verhoa vihapäissäni ja ruoppasin kukasta multaa menemään. Ja aamulla en päässyt makuuhuoneeseen katselemaan ikkunasta lintua enkä tamppaamaan henkilökuntaa. Hurjan kurjaa.

Seuraavana päivänä aamusella heräsin siihen, kun melko outo täti tuli avaimilla sisään. Menin varoen nuuhkimaan tulokasta - avaimista nenuun pöllähti henkilökunnan tuoksua ja tätikin alkoi näyttää tutummalta lähikontaktissa tarkasteltuna. Muistelen kohdanneeni saman hoivapalvelun keikkatyöläisen joskus vuosi sitten, kun henkilökunta viimeksi oli yön yli kateissa. Kai tää sit on ihan ok täti, tuumasin. Ainakin se ryhtyi leikkimään kanssani ja antoi tuoretta ruokaa ja kermaa. Leikittiin pitkä tovi, se taisi pitää minusta kun kyhnytti ja rapsutti niin mukavasti leikin lomassa. Olen mä niin kaunis ja sympaattinen kissa!

Olin juuri kömpinyt päiväunille saunan lauteille, kun henkilökunta vihdoin palasi illansuussa kotiin. Haisivat taas ihan koiralle, yäk. En silti jaksanut kamalasti yrmistellä, kun palvelut kuitenkin olivat pelanneet ihan hyvin poissaollessaan. Kovasti lällyttelivät ja halivat minua, taidan olla melkoisen tärkeä henkilö tässä perheessä. Se tuntui mukavalta.

Pääsin sen verran kurkkimaan tietsikkaakin olan yli, että huomasin Oulussa syntyneen uusia, kauniita hiiriä! Hmmm.. voisin kyllä vuorostani lähteä hieman matkoille, Pendolinolla vaikka. Enhän minä niitä tietenkään söisi, leikkisin vaan;))

Tamppausenergiaa on nyt varastossa kovastikin; voi kun olis jo aamu!

____
Mikäli joku tuntee tämän kirjoituksen seurauksena viehtymystä muihinkin eläimiin kuin kissoihin, hiiriin, paviaaneihin ja Wagnereihin - se on ihan normaalia. Ei ole syytä hakea apua. Vielä.