Onnea uudessa kodissa

Muutostamme tähän pesään tulee kuluneeksi tuotapikaa jo kaksi [2] vuotta. Tämä tosiasia putkahti mieleeni, kun havaitsin, että edelleen neljä [4] mystistä, sen koommin avaamatonta Enson kotilaatikkoa kököttää pinossa työhuoneen hyllyn päällä. Mitähän niissä on? Ilmeisesti edellisessä elämässäni jotakin säilyttämisen arvoiseksi luokiteltua, mitä en ole kuitenkaan kahteen vuoteen tarvinnut. Liekö luurankoja menneiltä ajoilta? Uskaltaisinkohan kurkata niihin? En taida jaksaahaluta tehdä sitä vielä. Odotelkoot. Nyt on liian onnellinen olo, jotta jaksaisi ruopata vanhoja hääkuvia tai muita menneiden muistoja.

Resurssi huomioi synttärini todella sydämellisellä pieteetillä! Aamusta iltaan tupsahti ylläreitä eteen ja sain kaiken, mitä toivoin + extraakin. Niin hyvä mies, kehrään, hyrrään, mumisen tyytyväisenä. Kun nyt muistelen aikaa, jolloin päätimme muuttaa tänne yhteiseen kotiimme, niin en hetkeäkään uskonut tämän sulautuman sujuvan näin hyvin ja mutkattomasti. Olen onnellinen, että uskalsimme ottaa sen rohkeanratkaisevan askeleen silloisten sinkkuperiodiemme päätteeksi. Nyt kaikki tuntuu niin oikealta ja hyvältä, kotoisalta.

Pesän sisustuksessa on vihdoin vuorossa uusien verhojen virittely. Missekin kun näyttäisi olevan jo sen verran rauhoittunut, että saattaisi jättää ne rauhaan [valitsin vamuudeksi mahdollisimman kissankynnenkestävää materiaalia]. Itse verhot ovat olleet jo parisen viikkoa valmiina odottelemassa. Pullonkaulaksi on muodostunut ripustusjärjestelmän uusiminen. Tai oikeastaan kuviossa varsinaisesti kanittaa uusitun [jo hankitun] ripustusjärjestelmän kiinnitysprosessi. Tarvitaan miestä ja poraa. Etenkin kun molemmat löytyvät taloudesta, en katso asiakseni ryhtyä itse seinillä kiipeilemään. Olenhan jo maksanut itseni ontuvaksi verhokaupassa sekä askarrellut tunteja hermot pinkeinä itselleni täysin vieraalta planeetalta olevan laitteen [ompelukoneen] parissa. Vanhaa äitiäkin tarvittiin jo hätiin.

Ripustustehtävä ei vaan jostain syystä tunnu kovinkaan innostavalta?!? Hmmm… keppiä vai porkkanaa?

Voi Resurssi, tietäisitpä miten vastaanottavan kuumaksi ja kiihkeäkosteaksi makuuhuoneen uudet verhot tekisivätkään tunnelman lakanoiden välissä? Upeasti ikkunaamme somistava, kodikas tekstiili loisi ihanan antoisaa, romanttista virettä ja kiihdyttäisi naisesi täysin uusiin ulottuvuksiin! Olisipa ihanaa kieriskellä kanssasi kissalakanoiden välissä nauttien utuisen rauhoittavasta, sinisestä tunnelmasta... aah.

Puhumattakaan olohuoneen entisestäänkin lisääntyvästä viihtyisyydestä. Kun tanssahtelen napatanssiharjoitteita muistellen staypparreissani ”I will survivea” luoksesi lötkötellessäsi sohvalla, uskon uusien verhojen kätkevän sitä seuraavat tapahtumat paremmin naapureilta. Muistatko, kun se yks mummo vastapäisestä talosta jo katsoi meitä pihalla vähän pitkään?
________________
Aha - pälähtikö nyt mieleesi ajatus seksistä vallankäytön välineenä? Totta kai, siihen on aina optio, ne käyttää, joilla sitä valtaa on. Meillä tämä kuvio mielletään puhtaasti vaihdantataloudeksi – kun antaa/tekee/osallistuu, niin saa jotain [ehkäpä normaalitasoa parempaa] vastineeksi. Molemmin puolin. Tyytyväinen kissa kehrää aina kuuluvammin. Vai mitä Misse?