No jopas pomppas

Ihanhan tässä aisantuntija kiihtyy, kun lukee tätä PeggyGeen juttua! Miettikäähän nyt, mitä 32-vuotiaan naisen seksuaalikäyttäytymisessä 12 eri partneria käytännössä tarkoittaa? Eihän se tee mulkkukultaakaan/vuosi, jos paneskelun aloittaa ripeästi heti sakkolihaiän päätyttyä. Omasta [sinkku]menneisyydestäni löytyy ajanjaksoja, jolloin vastaava lukema napsahti jalkojen välistä viikossa, parissa.

Tavaran kulumisnäkökulmasta katsottuna en oikein ymmärrä, mitä eroa on siinä, jos yksi ja sama mies painaa kerran viikossa vuoden tai 52 eri miestä vuoden aikana kukin viikossa kerran. Kummassakin toimintamallissa seurauksena saattaa olla niin henkisiä kuin fyysisiäkin vaivoja, jotka voivat heijastua niin naisen kuin miehenkin tuleviin suhteisiin ja tekemisiin. Tai sitten ei, nauttii vaan, tuntee vastuunsa ja pitää itsestään huolta. Jos sitä vakipartneria jossain elämänvaiheessa ei vaan ole, niin eihän se sitä tarkoita, että välttämättä tarvitsisi tinkiä totutusta tahdista. Elämänkokemus ja työkokemus ovat arvostettuja asioita. Miksi seksuaalikokemus ei ole?

Niin kauan kuin miehet katsovat [tuntevat, kokevat] naisen hankkiman seksuaalisen kokemuksen olevan itselleen uhka tai huoruuden merkki, niin kauan eläkööt puutteessa ja saamattomuudessa maristen sitä, kun ei ne ämmät anna. Ku ei ni ei, ei uskalla.

Varhaisempi läykytykseni samasta aiheesta