Se ja ne

Sinne oli taas mentävä. Kuuleman mukaan ne olivat taas liikkeellä ja valloittaneet koko huoneiston. Hieman hämmästelin esiintymistiheyttä, koska meillä niitä ei kovinkaan suurina ilmentyminä ollut vielä näkynyt sitten edellisen torjunnan. Mutta meillähän onkin kissa. Se varmasti pitää ne loitolla tai ainakin sumentaa oman selektiivisen likinäkömme niin hurmaavasti, ettemme niitä edes halua nähdä. Niiden hätistelyn lisäksi oli kalenterin mukaan aika vaihtaa se talvisempaan kuosiin. Se ja sen kesäheila piti ulkoiluttaakin, jotta iskukyky säilyy.

Maailman turhauttavin tehtävä on houkutella äidin asunnon [kuinka en ole koskaan oikeastaan kyennyt kutsumaan sitä luukkua kodiksi, vaikka siellä 10 vuotta viivähdinkin?] jossain näkymättömässä lokerossa piileskelevää paria, mikroskooppisen pientä pölyhiukkasta imuriin. Samalla, kun hän touhottaa kädet puuskassa neuvomassa, mistä kohtaa pitää imuroida, hinkata ees taas sitä lähtökohtaisesti puhdasta aluetta, jossa ei ole mitään muuta likaa kuin siivousneurootikon oman mielen tuottamaa nöyhtää. Seisoo siinä vieressä ja tarkkailee jokaista vetoa kaihileikkauksen jäljiltä huumaavan terävällä näkökyvyllään. Siirtelee kevyempiä huonekaluja tieltä ja huiskii mopin kanssa kannoilla. ”Ota vielä tuosta maton reunan alta”. Ja tietenkin vien matot ulos, isommat velourikudelmat ainakin [onneksi velouria ei enää suuremmin esiinny - älkää helvetissä ikinä tehkö siitä matonkuteita, koska se on sikäsähköistä kamaa, joka imaisee ajatuksen asteellakin olevat pölyt itseensä].

Teki mieli huutaa ja lujaa – keskity nyt hyvä nainen vihdoin johonkin oleelliseen, ei tätä Elämä-herkkua loputtomiin ole tarjolla. Mut kun ei se reppana osaa, kun ei ole tähänkään mennessä osannut. Kuka täällä itkee ja miksi?

Eihän tytär ikinä osaa tehdä mitään niin kuin pitää. Ei ole saanut edes lapsenlapsia aikaiseksi. Rahkapiirakka on vähän liian makeaa. Korvapuustit likilaskuisia. Banaanikakussa liikaa soodaa. Päivällisellä ei ole tarjolla tarpeeksi perunaa. Kaikessa ruuassa liikaa mausteita. Hyvää vääränmakuista epä-joulua vaan.

Joskus vaan joutuu tyytymään kakkoslaatuun vaihtoehtona ei millekään, muori hyvä. Jos pölypallonpoimijat nyt kuolevat sukupuuttoon, niin pang. Oikeus voitti. Vai pitäisikö niitäkin hakea Kiinasta?