Senkin kelmi!

Pakkomatkustamista harrastetaan nykyisin aina siihen malliin miten halvimmalla pääsee. Konsepti tarjoaa epäinhimillisiä lähtöaikoja, pitkiä välilaskunotkumisia ostoshelveteissä sekä rajoituksia lennonaikaisissa peruspalveluissa [no ei sentään vielä vessan käytössä – riippuu tietty siitä, millaiseen istuinkokoonpanoon osuu].

Tällä kertaa Vaanilan kriittistä [mutta yleisesti sopeutuvaa] matkailijaa pääsi ”palvelemaan” KLM (kelmi vaan). Tämä sydäneurooppalainen yhtiö on päättänyt, että lennon aikana ei [edes rahalla] tarjoilla mitään alkoholijuomia. Ei siis mitään. Sitä saatanan korvikesumppia vaan ja virvokkeita.

Kun nyt sitten parikin parin tunnin rupeamaa kerrallaan joutuu moisessa härvelissä keskipaikalla [halusin käytäväpaikan, mutta ei kai sitten ollut] kärvistelemään turhiin välilaskeutumisiin liittyvine kuulohäiriöineen, niin onko se nyt mitenkään tuomittavaa, jos palvelustrategiastaan oppineena varaa [välilaskukentältä] mukaan ihan omalla rahalla hankitun hävyttömän pienen pullotteen punaviiniä sen kumisämpylän ja lisäaineen voimalla pullistelevan iskukuumennetun suklaahötterön keralle? Ha? Kukaan ei motkota sinä aikana, kun sitä ihan julkisesti siemailen paikallani näiden kulinarististen ääriyritelmien parissa [vetävät mokomat lonkkaa siellä perätuhdolla alkoholianniskelusta säästyneellä ajalla], mutta johan rupee nahkatukkainen neiti purseri läykyttämään, kun on keräämässä jätteitä pois. ”It is not allowed to drink own drinks. I tell you now [great timing]”. Tulehan nyt korsto vaan imemään se pillillä pois tai lemppaa meikä pahantapainen örveltäjä varauloskäynnistä ulos.

Hyrrkele, kaappijuopoksiko tässä pitää ruveta? Veetuttaa tämmönen turhanaikainen holhoaminen ja viisastelu. Muutenkin saavat kyllä kelmit pitää kyseenalaiset paprikapastansa ja vihonviimeiset vissynsä – en suostu enää lähtemään minnekään sen yhtiön leijaimissa. Kylä varma on niin.
____
Kun äkämölöstä lievästi toipuneena istahdan kotona parvekkeelle, Missen tampatessa sylissä ja Resurssin kuolatessa kyljessä ohikiitävänä järjen valon leimahduksena tajuan taas kaiken tarkoituksen, angsti lientyy. Kaikki tärkeä on tässä, käden ulottuvilla: koti, onni, mun elämä, kaikki rakkaat. Näin on hyvä.