Sorsastaa vai karsastaa?

Syötimme Missen kanssa koko kesän möksän kolera-altaassa polskivia sorsapoikueita. Niitä oli parikin; toisessa 7 siivekästä ja toisessa kymmenkunta. Siihen ne tulivat joka päivä vaakkumaan laiturin viereen. Misse kyttäsi pöheiköstä viikset väpättäen, kauhun tasapaino oli aistittavissa, kaikki tiesivät, kuka on peto ja kuka saalis. Onhan se lintu kuitenkin, vaikka onkin hieman kookas Missen makuun. Lintu.

Koko kesän ajan heittelin niille kuivat leivänkannikat ja pullanjämät, ne kasvoivat ja rohkeina tunkivat jopa maalle kvaakkumaan ja tepastelemaan. Vaikka ruokin niitä ainoastaan veteen, niin ruokailun päälle kiipesivät silti laiturille sontimaan [on muuten pliukasta tuo sorsankakka sateesta märälllä laiturilla. t. nim. kallo melkein halki].

Nyt on aika alkanut, pum, pum. Ei näkynyt kvaakkuja enää. Joku sai niistä hyvät paistit. Raadollista. Elämä on.