Viimeistä viedään

Lomapäivää nääs. Tekisi mieli todeta kliseisesti, että nynne o lusittu. Yäk, ei näytä kivalta. Lusittu? On se vaan kamalaa, kun joku sanonta tai laulu jää jauhamaan koppaan. Niinku nyt viimeiset lomapäivät möksällä kaatosateessa ja sorsanpaskassa laiturilla liukastellessa hytissä jauhoi lakkaamatta renkutus: ”Tänä iltana ei tuu pakkeja” muuntuen matkalla lohkosta toiseen ahdistavampaan muotoon ”Tänä iltana ei tupakkeja”. Hirvittävää, hrrrr.

Lomalla tuli lusimustuttua kahdet hautajaiset ja yhdet häät. Lisäksi kyldyyriä niin kuulonhuoltoliiton kauhuskenaariokorvanamun verran kuin kokemusperäisenkin nähtävyystallustelun muodossa. Vika viikko oli kyllä ihan turha, hyvin olisi joutanut duuniin jo. Satoi kuin saavista, möksällä oli viheliäistä [viinamarjat sain eroteltua sentään pensaista ja poljettua mehuksi, mutta ei se kärvistely mitään herkkua ollut] ja stadissakaan ei voinut lymytä, kun oli ne ämmäm kisat ja liikenteellinen hellwetti koko taajamassa.

Blogiskenestä olen ihan pihalla. Yritin kuikuilla suosikkejani Karuselliä [krooh... kops... mikäs näille näppäimille nyt tuli? Ai nokka kopsahti], Peeaata [jotain himmeitä omppujutskia?] ja Räydykeseutukuntaa [mitähän Illuusiata tää tyyppi elää?], mutta en vaan päässy megeen näin kylmiltään. Kolealta tuntuu. Feminiinipuolen attraktioissani Naamioissa on koettu helmitöiden keskellä koti-ikävää ja hiirimenetyksiä [nyyh], Menopaussissa palattaneen yhtä tikkuisesti töitä päin [juu, ne matot jäi meilläkin pesemättä, kun satoi just sen viikon, johon olin aikatauluttanut matonpesun] ja salaraksuikussaaan kärvistelevä Elma se on taas sortunut siivousbloggaamaan heti, kun silmä välttää [prrrkl, arvaa onks täällä nöyhtäpitoisuus megalomaanisella tasolla, kun ollaan oltu 4 viikkoa veks?]. Täytyy kokeilla jotain uutta. Vaikka Vanhaapiikaa.

Ja kyllä suosikkireportterillamme Misselläkin on sanasensa sanottavana tästä kesästä. Kunhan myönnän sille tassuolennolle nettiaikaa. Eläimyksiä luvassa.