Pulleita massuja, häntiä vilisten

Missen joulunodotusmuistikirjasta

Taitaa olla taas se aika. Häärivät niiden narujen ja rapisevien paperien kanssa, ilmassa on mausteista tuoksua ja soittopelistä raikaa ällödingelidangelia. Pian taas tuovat sen typerän puun pönöttämään minun leikkialueelleni. Jos ei tälläkään kierroksella ne silkkipäällysteiset pallot osu alaoksille, niin sitten pitää jo valita järeämmät otteet käyttöön.

Ja tuo mokoma Nysse ei tajua koko hommasta mitään! Ihmettelee vaan jokaista uutta asiaa siniset silmänsä ymmyrkäisinä. Oli mennyt joulupakettien narutkin pureskelemaan ihan ruvelle typeryyttään ja tuossa äsken vuoli tarmolla kynsillään kynttilää. Puhumattakaan sen ällistyttävästä intohimosta raahata kyniä ympäri huushollia. Haloo, kyniä?! Se kun ei vielä tiedä, ettei tule uusia leluja aattona, jos ihan älyttömyyksiin ryhtyy näin lähellä joulua. Olen nääs jo bongannut ne meidän paketit sieltä kaapin päältä. Kummallekin on kaksi. Toisen muoto viittaa uuteen onkeen ja toinen taas rapisee hiirimäisesti. Henkilökunta kuvittelee, että pääsee muka yllättämään, jaa meidät, höh.

Muutenkin tämä yhteiselo tuon Nysse-hippiäisen kanssa alkaa jo sujua ihan hyvin. Aluksi aika kului pelkästään sen toilailujen vahtimiseen. Mokoma on menossa koko ajan. Touhuaa ja koheltaa herkeämättä paikasta toiseen. Hyörii ja pyörii, on niin pirun puuhakas. Minä kun haluaisin rentoutua välillä lötkötellen, mutta tämä riiviö se vaan hiipii perässä ja haastaa leikkiin. Pakko sitä on silloin hieman kurittaa, heristää käpälää ja näyttää, että täällä määrään minä. Nyt se on sen verran jo oppinut, että antaa minun useimmiten lepäillä ihan rauhassa.

No, oikeastaan se on ihan kiva. Eipä tule aika pitkäksi. Voisi se tuota syömistään kyllä hieman hillitä. Rasittaa, kun se on aina kärkkymässä minun eväitäni, vaikka omiakin möhniä on kupissa. Toisaalta, osoittaahan se vaan, että minulla on parempi maku. Ja sit se kuorsaa, hörnöttää unissaan kuin traktori. Onneksi ymmärtää mennä sängyn alle sinne hankalimpaan koloon koisaileen. Henkilökunta kun ei kuitenkaan kuule mitään nukkuessaan. Kumma tapa muuten tuo ihmisillä, kyllä sitä kannattaisi olla hieman varuillaan aina.

Saakohan jouluna lohta? Tai edes silakkaa? Melko ison kimpaleen porsasta haistoin niiden kyllä tuoneen jo tänään, ehkäpä siitä meillekin riittää.

Oikein kissamaista, leikkisää ja herkuntäyteistä joulua vaan kaikille Missen ja Nyssen ystäville! [Ja Sellisti-nimiselle virtuaalihöpöttäjälle, joka väitti muinoin, ettei diggaa meitä. Siitäs sait; katosit!] Ja hiiruille kans, pysykää tekin pulskina.