Turhakkeiden kokoontumisajot

Citymaasturi valittiin kuulemma vuoden turhakkeeksi. Kannatan. Kyllä näillä seuduilla pärjää ihan hyvin ilman karjapuskuriakin.

Jossain lehtijutussa luki, että maastureita muka hankitaan nimenomaan siksi, että vähän autoilevilla naisilla olisi siellä turvallisempi olo tähystellessään liikennettä ikään kuin yläkanttiin ja kolaritilanteissakin saattaa käydä parempi mäihä, kun on vähä siel ylempänä. Paskapuhetta ja ajattelua - kyllä se turvallisuus [mihin itse voi vaikuttaa] enimmäkseen on ratin ja penkin välissä rakkineen laadusta riippumatta ja minusta keinotekoinen ”olen täällä norsunluumaasturissani ja tähystelen” tyyppinen tuudittelu ei millään lailla sitä lisää. Älkää daamit menkö tähän halpaan! Vaikka ukolla olisikin varaa ostaa siihen loppasuuhun tarpeeksi nykyisin kallista löpöä.

Kai se maasturi silti isäntiäkin viehättää. Joka sunnuntai-ilta ikkunamme alla tarjoutuu oivallinen mahdollisuus tutustua maasturiheimoon lähemmin. Klo 22 tienoilla noin 10 auton kolonna putkahtaa kuin tyhjästä peräkanaparkkiin kippolan eteen, kamuharrastajat käyvät ilmeisesti viikoittaisen whatsoever treenin päälle nykäsemässä yhdet ja viihtymässä keskenään, noin tunnin verran. Kaikki ovat liikkeellä citymaasturilla. Tai no, taitaa siellä yksi farkkuvolvo piileskellä seassa.

Pyrähdystään on hauska seurata. Nuo kloonikulkupelit täyttävät kotikadun kaikki vapaat parkkipaikat ja ovat tuon hetken niin kovin läsnä. Tuokion päästä niistä ei näy jälkeäkään. Vain karjapuskurin havainnoinnin muiston eteerinen värinä sumuisessa illassa.