Tappajarekan pusutuksessa

Käkkäilin rauhassa kaupungin kaksikaistaisen sisääntuloväylän punaisissa liikennevaloissa oikealla kaistalla. Sävelradio soitti ”Ota lähellesi peiton alle”. Omilla virheillään kaistalleni kääntyi Schenkerin Stinnes Logistic rekkamies. Kiihdytti minkä pystyi siihen loivaan ylämäkeen. Kun valoni vaihtuivat vihreiksi, katsoin parhaaksi koukata tuon raskaan liikenteen kulkuneuvon vasemmalta. Ohitin rauhassa siirtyen sopivan hajuraon jälkeen jälleen oikealle kaistalle, koska olin kohtsilleen kääntymässä oikealle.

Siinä vaiheessa isompi ajoneuvokki olikin jo päässyt kunnon vauhtiin ja läähätti [lievää hetkittäistä about 10% ylikiihottunutta nopeuttani uhmaten] pusk-urissani. Niissä, joilla pusketaan. Uuh, kun ahistikin. Keskityin tähystelemään pitkälle eteenpäin, koska miltään ylläripysähdykseltä ei Ilonallekiesi olisi ehjänä tuon raskaskäpäläisen rekkamiehen pitkäksi tirvahtaneen jarrutuksen jälkeen selvinnyt. Tuntui epämiellyttävän läheiseltä jo ihan ilman yllätyksiäkin, tätä voisi kutsua jopa rekkuaaliseksi lähentelyksi.

Tuli valo, tuli vihreä valo, tuli [rekalle] punainen valo, johon se onneksi jäi. Kurvasin Kehälle ja olin jo lähes unohtanut Sir Schenkerin. Aloin jo hengitellä ihan kehätielle ominaisen semi-rennosti sivuilleni epäilevästi pälyillen kaikkein oikean puoleisella kaistakkeella rallatellen, kun havaitsin tuon tappajarekan paahtavan täyttä hönkää sitä kaikkein vasemman puoleista kaistaa. Erkanin kehästä ja kauhuskenaarioista onneksi pian. Aamu, uuh!

Kotimatkalla erehdyin kuuntelemaan jotain viikonlopun liikenneohjelmaa [kai se sävelraatio taas, vaikka siellä kuulemma piileksii Salovaara liikenteessä, ehdoton kauhukkini, jota jo kertaalleen pakenin Novalta – ei tosin kuulostanut siltä tänään]. Jonottaessani Sompasaaren suoralla Lahdentielle rekkamiehet radiossa [sen lisäksi, että tukkivat tien kumpaankin suuntaa, taisi olla Sompiksessa ruuhkaa] antoivat liikennevalistusta. En voinut soittaa ohjelmaan tätä tuoretta kokemustani, kun ei se hänsfrii tullu mukaan. [Joten te taas lukilukijoukkio joudutte kärsimään. Miksei maailmassa ole muita toimivia palautekanavia?]

Totta on niin, että rekkojen matkavauhti taajamissa ja kehäteillä on usein hirvittävä ja minä pelkään. Jos on venakko, niin pelkään ohittaa, kun se keppoisa kiesi voi keikahtaa minne vaan milloin vaan tai lakata liikkumasta, hyytyä niille sijoilleen. Jos on muu ulkomaa, pelkään ajaa perässä, kun se kuitenkin on eksyksissä ja saattaa singota minne vaan, milloin vaan. Jos eteen sattuu suomalainen, niin se ainakin ajaa kuin viimeistä päivää, koska aikataulut ovat ilmeisen tiukat ja kuuliaisena pyrkii niitä noudattamaan. Ruuhkaakin vielä. Autonkuljetusautot ovat kaikkein karmeimpia; hengailevat holtittomasti ja ovat aina kuitenkin menossa Venäjälle.

Pakonomainen kiire liikenteessä ei voi olla kenenkään etu! Onnettomuuksia sattuu yhtenään ja rekan kanssa niissä yleensä pienemmälle käy huonosti. Henkilöauto ei ole hirvi. Sen voi harvoin ohittaa perseen puolelta, mutta se jää useimmiten alakynteen kohtaamisessa isomman kanssa. Liian usein joku siinä tohinassa kuolee.

Onkohan Blogistanissa yhtään rekkamiesbloggaajaa? Sen tiedän, että taksariblogeja on ja hyviä sellaisia. Jos joku rekkamies vaikka kommentoisi tätä rallia, niin sinne vaan kommenttikeskuksen koordinointipisteeseen [Sun äitis]. Luen kyllä kaiken.