torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Vilkuten, teet sä sen

Mikä ihmeen etujalkasurkastuma meitä [pääkaupunkiseudun] autoilijoita estää läpsäyttämästä sitä vilkkuvinksulaa päälle vaikka ylikorostuneissakin tilanteissa? Etenkin näillä suttukeleillä, kun on pliukasta ihan suorallakin tiellä ja lumipyryn keskellä vaikea välillä havaita yhtään mitään muuta kuin himmeänä tuikkivia värivaloja edellä tihrustavan ahterissa.

Vilkun tarkoitus on kertoa muille tienkäyttäjille etukäteen vilkuttavan kulkuneuvon aikomuksista. Jokainen signaalin vastaanottanut sitten päättelee ihan itse, onko juuri tässä tapauksessa tiedolla merkitystä omaan ajamiseensa. Jos ei tie [kaista] vie kuin yhteen suuntaan, niin ei siinä mitään vilkkua silloin tarvitse käyttää. Tosin, ei se mitään haittaakaan.

Minusta olisi erittäin mukavaa, jos sitä vilkkunamiskaa painettaisi ennen kuin citymaasturi on etupuskuriani bylsimässä. Tulemalla rehdisti rinnalle ja siinä ennakoiva vink, vink. Saattaisin jopa sen nähdä. Näillä keleillä ei kannattaisi kovasti machoilla, vaikka isompi olisikin. Olkoonkin, että peräänajaja yleensä aina maksaa – sekin ihan epistä.

Vilkussa pitäisi olla kai jokin tunnesuodatin ilmaisemassa millä asenteella vipstaakkelia on tapaillut [if ever].
Ökyvilkku = vilkutan sitten kun olen jo toisen edessä
Vihjevilkku = olen totisesti kääntymässä tästä jonnekin lähiaikoina, tiedän minne olen menossa ja ilmoitan siitä etukäteen
Välinpitämätön vilkku = en näytä vilkkua ollenkaan, kuljen omia polkujani, rämpikööt muut samoin
Lippalakkivilkku = vilkutan valmiiksi jo kilometri ennen ratkaisevaa kohdetta, ajan aina näitä teitä ja ryhmittäydyn ajoissa
Hajamielivilkku = käännyn kai jos muistan, tuskin muistan vilkuttaa, puhelinkin koskee korvaan, nyt täppään sen vilkun päälle, kun piti olla tuolla jo
Turistivilkku = olen eksyksissä, saatan vilkuttaa mihin suuntaan vain milloin hyvänsä ja silti liikkua päinvastaiseen suuntaan

Ja näin Blogistanin kautta vink-vink kaikille ammattiautoilijoille [loistavia taksiblogeja tässä lähinnä ajattelin], älkää nyt hiostako niitä lakon takia liikenteeseen pakotettuja sunnuntaiautoilijoita ajamaan suurempaa nopeutta, mihin hytissä riittää rahkeet roikkumalla liian tiukasti ahterissa. Niillä on tarpeeksi jännitettävää muutenkin. Liukasta on. Turvallaan ennen kaikkea.

2 Comments:

At torstaina, maaliskuuta 09, 2006 1:21:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Ei tuo vilkuttamattomuus ole vain pääkaupunkilaisten synti. Turussakin sellaiseen törmää tosi usein. Kai se vilkku on sitten niin pyhä ja kallis asia, että sitä pitää erittäin säästeliäästi käyttää. Ettei kulu! Grrrrrhh...

 
At torstaina, maaliskuuta 09, 2006 2:20:00 ip., Blogger Ana said...

Mutku Krisse ehti juuri eilen Wanhalla kertoo, että ei se kellekään kuulu mihin joku toinen on menossa... nih!

 

Lähetä kommentti

<< Home