perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Käden töitä ja ahterin painaumia

Ensin neljän [4] viikon flunssa-puolikuntoisuus-alavireisyys-käpertymäkuuri ja siihen päälle kaksi [2] viikkoa kisakatsomoa sohvan mukavimmassa nurkkauksessa, niin jo vain voi todeta, että kukkealla idulla on Vaanilan sohvaperunaistutus. Mikä on tuo valtaisa notkelma kissankestävän kaluston keskivaiheilla? Entäs tuo aivan liian selvästi havaittava pullistuma röhnöttäjän keskikehossa [kummulla näyttäisi siintävän slogan "Sano Fazer kun haluat hyvää"], juuri siinä, missä ennen oli edes jonkinmoinen amppari[pimppari]vyötärön tapainen? Jos jo sohvan toppauksetkin pystyvät tarttumaan ihmiseen, niin mitä tässä kuu kiurusta kesään tullen vielä tapahtuukaan! Kääkstöks!

Syntyipä siellä kis[s]akatsomon uumenissa silti muutakin näkyvää jälkeä. Tadaa, töttöröö, grande premiäär! Vaanila goes käsityöt [me ei olla mikään yhden asian loki, ei], varo vaan! Tämmönen neulansujauttelu sujuu erityisen huomaamatta, kun katselee urheilua.

Hetken jo ajattelin sijoittaa [kehystettyäni] tämän pirteän retrohenkisen kanavakästyön [kesäilta, koko 28 x 40] kotoisen curling harjoituskenttämme nännin puoleiseen päätyyn, mutta taidan sittenkin pitäytyä alkuperäisessä Ovelassa Suunnitelmassa ja lahjoittaa sen [kiusallani] kummipojalleni. Kas kun vastaava kummitraditio on tuonut omaan talouteeni kanavaa kilometritolkulla [mukana myös kyynel] ja myönnettävä on, että mokomista tekeleistä on nyt kummin vanhettua [ja muututtua niin kivulloiseksi, ettei neula pysy enää hyppysissä] tullut varsin rakkaita.

Ja mikäs sen lohduttavampaa kummipojan tulevalle itsenäiselle elämälle, että aina on nainen talossa omasta takaa – jos vaikka kuinka maailma mänttää ja suhteet säröilee. Olkoonkin, että kääntää selkänsä.

Vaviskaa neuleblogit, kanavat tulloo! Jos ei tämä ole neulomista, niin ei sitten mikään [terveisin kovettunut peukaloinen].

Vielä vink, vink, kun tässä nyt niin käsityöbuumissa hehkutaan. Mielenkiintoinen [jo edesmenneen kenkämyyjän historiani takia] ja tuotteliaisuudellaan addiktoiva blogituttavuus on Kenkäfriikki, joka väkertää ihastuttavia nukenkenkiä. Kyllä on ihailtavan kärsivällinen ihminen!

Ja nyt akka ylös sieltä sohvan perukoilta, muuten ei hyvä heilu eikä muuten heilu mikään muukaan. Ryhtiä ja räyhäkkyyttä! Ruho riehakkaaksi! Irti massaviihteen orjuudesta, ylös petipehmusteiden petollisesta syleilystä! Ota ituasi niskasta kiinni ja mätki pakkasukolle [typotin ensin, että pakkauskoolle] nokkiin! Pitkälleen asettelun aika on ohi!

Ei, tämä ei ole se "outoa roinaa" bloggaus.

4 Comments:

At perjantaina, maaliskuuta 03, 2006 12:50:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Kunhan et polkkaa, että pakkasille...

Ootpa hurja mummo, oot.

 
At perjantaina, maaliskuuta 03, 2006 8:30:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Sinäkin! Kohta tässä kehittyy ihan oikea alemmuuskompleksi, kun kaikki näyttävät olevan petoja käsityörintamalla. Yhtenä aamuna näin virkkausohjeita HESARISSAKIN, kyllä siitäkin taas paineet kasvoivat. :)

Saisikohan jollakin leikkauksella peukun pois keskeltä kämmentä?

Komea on kanavatyö, sen vain sanon!

 
At perjantaina, maaliskuuta 03, 2006 8:10:00 ip., Blogger Ana said...

On hyvä kumminpojankin oppia katselemaan selkänsä kääntänyttä naista ni ei tuu sitten yllätyksenä, hähä!

Sen verran vielä suosittelisin sohvannurkkaa, notta ihajjustnyt alkaa Krisse.

 
At lauantaina, maaliskuuta 04, 2006 12:04:00 ap., Blogger ainailona said...

Satujatar: ainailona on tosi kone, hurjista mummoista ylämummoin;)

Peggy: ei hätää, vastaavaa kästyöpläjäystä tuskin ilmaantuu wildwebiin ennen seuraavia olumppialaisia ja ne kai on jossain väärällä aikavyöhykkeellä, joten yhtä mittaviin tuotoksiin tuskin päästään. Rauha, rauha...

Z: Niin juuri. Vastuunsa tunteva k[/m]ummi ymmärtää valmentaa suojattiaan elämän realiteetteihin.

 

Lähetä kommentti

<< Home