sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Ainutlaatuinen sunnuntai

Klo 14.45. Päivänä, jolloin Suomi voittaa ensimmäisen kultamitalinsa[?] Olympialaisten jääkiekkoturnauksessa.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta kirkastaen talvisen maiseman. Lähikaupan ovet napsaavat lakkaamattomalla tempolla, mäyräkoiria ja sipsipusseja raahataan touhukkaasti kohti kotikatsomoja. Pizzataksit pörhältävät ylikierroksilla ovelta ovelle. Suomenliput liehuvat, räikkiä ja torvia viritetään ratkaisevaan iskuun.

Vartti vain ja touhu hiljenee. Jää vain jännitys – toivo ja pelko. Ans kattoo kuinka äijän käy!

Täällä ainailona, sohva.

________________________________________

Edit illemmalla:
Niinhän siinä taas kävi, että veli-Svensson vei herkkupalat suomalaisten kuonon edestä. Kahdesta hyvästä voittaa yleensä se, joka voittoa palavammin halajaa. Pudotetaankohan kaikki leijonanpoikaset ennen maaottelujoukkueeseen valintaa johonkin itseluottamusliuottimeen, joka aktivoituu, kun samassa kaukalossa vastaan luistelee ruotsalainen?

Voi, miten olisinkin suonut voiton mille hyvänsä muulle maalle. Kyl on taas niin kiva avata aamunsa yhteispohjoismaisissa karkeloissa, uuuuh.

Mitalitaulukko tukee hyvin kohtaamista:
Norja 19
Ruotsi 14
Suomi 9

Tavoistani poiketen taidan tällä kertaa olla tanskalaisten kaveri. Se vasta koville ottaakin!

2 Comments:

At sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006 4:47:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Harvoin on kylillä näin hiljaista; neutronipommi olisi voinut olla... Huomenna maanantaina varmaan onpi monella ns. neuroosipommin paikka.

 
At maanantaina, helmikuuta 27, 2006 12:26:00 ap., Blogger ainailona said...

Taitaa tapaaminen torilla jäädä melko laimeaksi. Kai niitä faneja silti jokunen löytyy, jotka jaksavat pikkupakkasessa odotella tuntitolkulla nähdäkseen edes vilauksen väsyneistä hopeajellonista.

 

Lähetä kommentti

<< Home