sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Vitsi, missä on pitsi?

Lapsuudessa Hämeessä lättysiä [lättyjä, ohukaisia, räiskäleitä] paistettiin puuvalkealla, isolla paistinpannulla. Lätyissä oli leveä, rapeanrouskuva, tummemmaksi paistunut pitsireuna, jota oli mukava murennella irti sokerisin sormin. Reunat syötiin aina ensin, sopivina paloina, repaleisina riekaleina. Sisus peitettiin sokerilla [tai hillolla], käärittiin rullalle ja mussutettiin viimeiseksi.

Omassa lättykeittiössäni ei pitsiä synny, vaikka nypläisin kuinka. Mikä lie pitsin salaisuus; lehmänmaito, puuhella, maalaismunat, patinoituneen paistinpannun taika vai paistajan lehmänutareiden nyhtämisestä vahvistunut lätynkääntökäsivarsi?

Ken tietää, kertokoon.

14 Comments:

At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 1:28:00 ap., Blogger TURISTI said...

Salaisuus on perkeleen kuuma pannu ja sian ihra, se kun kestää perkeleellisen kuumentamisen.

Siitä vaan kokeilemaan. Tsup-tsup.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 1:42:00 ap., Blogger Peggy G. said...

Minäkin laitan tuon Turistin neuvon korvani taakse. Itse en ole koskaan saanut aikaan lettupitsiä.

Mikä kumma siinä on, että kaikki kirjoittavat nykyisin syömisestä? Arawnin kommenttiosastolla pohdittiin suklaata oikein olan takaa ja nyt tämä lettupitsijuttu saa vedet kielelle! Lankesin minäkin jaarittelemaan omareista. Ehkä se on tämä kylmä sää, joka nälättää?

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 6:16:00 ap., Blogger Marjut said...

Jep, pitseihin tarvitaan ainakin valurautapannu, ja nykymaun mukaan ihan liikaa rasvaa... (Nam.)

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 10:08:00 ap., Blogger Sun äitis said...

Jep, pitseihin tarvitaan ainakin valurautapannu

Minullakin on lättykäyttöön ja naudanlihan ruskistamiseen varattuna valurautapannu, vaikka monet muut seikat valmistan tehflon-pannulla. Koska olen hultteimen huono pannunhuoltaja, minulle sattuu välillä, että pannu on liian "kuiva", eli rasva on huvennut veks.

Silloin lätynpaisto käy pannun rasvapoltosta. Ensimmäisen lätyn joudun usein heittämään pois, mutta seuraavat ovat jo ihan kelpoja ja mikä parasta, lätynpaiston jälkeen pannulla onnistuu myös muu ruskistelu.

Sain pikkutyttönä lahjaksi nelikoloisen pikkulättypannun. Sillä vielä just ja just hallitsen ajankäytön, mutta mummon vanhalla seitsemän lätyn pannulla en saa tulosta syntymään: aina joku lätty ehtii kärähtää ja koko ajan on kamala kiire. Että kyllä niillä entisäideillä oli tässä lättyasiassakin enemmän ammattitaitoa.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 10:38:00 ap., Anonymous Veera said...

Ohrajauho does the trick, vähemmälläkin rasvalla.

Kuuma pannu tarvitaan toki, mutta kun jauhoista kolmannes on ohraa, on tulos juuri kuvailemasi kaltainen.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 1:55:00 ip., Blogger Polkkapossu said...

Sanoisinpa, että kirkastettu voi auttaa asiaa.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 3:14:00 ip., Blogger Iines said...

Panenpa minäkin lusikkani soppaan.

Allekirjoitan kaiken yllä olevan, mutta korostaisin taikinan ohuutta, oli se sitten vehnä- tai ohrajauhopohjainen.

Mitä paksumpi taikina, sen reiättömämpi lätty. Mitä ohuempi ja vetelämpi taikina, sen pitsisempi räiskäle.

Tosin tämä ohut taikina voi olla äkkiseltään vaikea paistettava, mutta tarpeeksi rasvaa ja se prkln kuuma valurauta alla, niin eiköhän se siitä pienellä harjoittelulla nuoremmaltakin mieheltä käy.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 3:16:00 ip., Blogger Iines said...

Toisella perään, korjaus viimeiseen lauseeseen:

- - nuoremmaltakin naiselta käy.

:)

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 7:08:00 ip., Blogger Pippurimylly said...

Ääni ohrajauhoille täältäkin! Kunnolla kuuma pannu, riittävästi voita paistamiseen ja ohrajauhotaikina - niillä pitäisi syntyä leveä kaistale keksimäisen rapeaa pitsiä lätyn reunalle. Viime kesänä paisteltiin useaan otteeseen Muurikalla pihalättyjä grillailun lomassa. Muurikan alla sai olla ihan kunnon nuotio, jotta pitsistä tuli rapeaa eikä rasvaista ja löysää. Sisätiloissa siis urku auki hellasta. Komppaan myöskin kaikkia valurautaa suositelleita: se kestää mutruilematta kovankin kuumennuksen.

 
At sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006 11:54:00 ip., Blogger ainailona said...

Suurkiitos kaikille kommentoijille asiantuntevista vinkeistä! Näin se vaan Vaanilan uussavuton lättykeittiö kokee vielä uuden repaleisen tulemisen.

Nyt läskin ostoon, hellan nappulat kaakkoon ja valuraudalle ohutta ohrapirtelöä valuttamaan.

Ja kyllä se meillä käy [nuoremmalta] mieheltäkin;)

 
At maanantaina, helmikuuta 13, 2006 5:31:00 ip., Blogger JM said...

Neuvoja Lättymestarilta
Harmi, kun ikkunaiines antoi oikeimman neuvon, enkä pääse loistamaan. Rasvan määrä tai laatu ei ratkaise vaan taikinan ohuus. Kokeile nestettä tai jauhoja lisäämällä, niin saat sopivan taikinan ja pitsisiä räiskäleitä.Taikinan on oltava yllättävän ohut.
Eräs joka tietää

 
At maanantaina, helmikuuta 13, 2006 6:18:00 ip., Blogger JM said...

Vielä siitä lättyasiasta:
Teflonpannu paistaa kyllä hyvin uutena, mutta räiskäleet vaativat kovan kuumuuden ja teflonpinta palaa helpolla pilalle ja pannukin vääntyy. Teflon ei muutenkaan ole terveellistä. Valurautapannun pitäisi olla rasvassa kyllästetty. Sitä ei saisi pestä pesuaineilla. Rasvaa tulee tietenkin olla riittävästi, mutta ei mitenkään ylenmäärin. Enkös minä olekin hyvä!

 
At tiistaina, helmikuuta 14, 2006 12:06:00 ap., Blogger ainailona said...

Kas, itse Lättymestarikin on jalkautunut valistustehtäviin!

Jollei näillä eväillä nyt pitsit nypläänny, niin sitten kaiken toivon heittää saan.

Tuon valuraudan pesun ilman pesuainetta jo tiesinkin, enemmän onnistuminen siinä lajissa onkin kiinni muistamisesta.

Kyllä sä Maalainen olet hyvä;)

 
At maanantaina, heinäkuuta 28, 2008 9:59:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

sis minä olen ihan pitsisiä lättyjä paistanut vehnäjauhotaikinalla.

ja nelosella on sähkölevy ollut.

ohut taikina on olennaista. ja voi.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home