Hoitotakuuta Blogistaniin!
Tällä viikolla on hoitoalan asioiden edistämisessä tapahtunut toivomaani [pienoista] liikehdintää. Tarja Tallqvistin yli 120 000 nimen vetoomus [minäkin olen siellä, kukkuu] on toimitettu Hyssälälle. Hyssälä on ottanut sen hyssytellen vastaan. Hallitukselle on esitetty välikysymys sulassa oppositiokonsensuksessa. Välivastaus jää nähtäväksi [+/- 2 viikkoo]. Tampereella on osoitettu ansiokkaasti mieltä.
Hakusanalla hoitotyö löytyy Blogistanista tätä kirjoitettaessa kolme [3] blogia. Samoin yrittämällä sairaanhoitaja. Perushoitaja tai lähihoitaja eivät tuota osumia ollenkaan. Näkymättömiä täälläkin?
Nyt kutsunkin kaikki hoitotyön parissa työskentelevät rohkeasti vaan bloggaamaan.
Peeärkele, hyminät pois ja tulta! Kertokaa miltä se työnteko hoitolaitoksessa tuntuu [jos jaksatte]. Nostakaa epäkohdat esiin. Nyt on aika panna tuulemaan. Bloggaaville päättäjille tämä on yksi varteenotettava kanava kertoa MITÄ siellä etulinjassa oikeasti tapahtuu. Tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ilmasto on nyt otollinen, ellei kuuma niin ainakin trooppisen hiostava.
Uutuuksissa yksi ruuna jo lupaileekin kunnon tykitystä. Eiku menoks.
Tsemppaan minkä voin!
3 Comments:
Minen ole töissätöissä laitoksessa koskaan ollut, mutta työharjoittelussa olen ollut. Se oli tarpeeksi kertomaan etten ikinä halua siihen hommaan. En kestä katsella miten vanhukset makaavat päivät pitkät sängyssä odottaen, että vaippa vaihdetaan tai syötetään. Olenkin sanonut monelle, että jos minut joskus vanhana raahataan terveyskeskuksen vuodeosastolle niin katsokaakin, että minulle ei tungeta nokkamukia eikä vaippoja, sillä siinä vaiheessa olen valmis kuolemaan.
En voi olla muistamatta sitä yhtä mummoa joka jäi kiljuen vuodeosastolle mihin kärräsimme hänet sisätaudeista...tiesi mihin joutui ja tiesi ettei enää ole paluuta kotiin.
Olen ollut laman aikana 6 kk työttömyyshommissa Koukkuniemessä laitosapulaisena, mutta osasto oli sellainen, mihin virkeät vanhukset tulivat pariksi viikoksi lomalle tai remontin ajaksi. Tulihan siellä tarinoita laseni lapsille (jos niitä olisi), mutta päiväajan laitosapuleinen ei kummoisestikaan lujille joudu. Työtoverini kyllä onnistui pudottamaan halvaantuneen lattialle, ja meitä tarvittiin neljä nosamaan hänet takaisin. Se on tietty ote, jolla siirretään pyörätuoliin ja pois, ja häneltä lipsahti.
Lähinnä kehitin syvän rakkauden ikkunanpesuun (vaikka sama työtoveri oli pudottaa ison ikkunan neljännestä kerroksesta pihaan, koska se oli vanhanaikainen ikkuna eikä ollut mistään reunasta kiinni. Veiläkin kylmää, kun muistan, miten hilkulla oli, että sain ikkunasta otteen (ja katkoin kaikki kynteni).
Kiitos kommenteistanne Sea, Wilhelmiina ja Mette.
Edelleen toivon kovasti, että hoitoalalla ponnistelevat uskaltavat avata tuntojaan myös Blogistanissa. Täällähän voi tykitellä menemään ihan nanonyymistikin:)
Lähetä kommentti
<< Home