Viettelysten sivuvaunu

Irtareita lähivuorokausilta:
Viettelin miehen. Se oli helppoa. Staypparit ja minihamonen mallia roiskeläppä, numeron liian pieni, piukka, musta pitsipusero ja huisin korkeat parketintappokorkkarit. Mies tuli kotiin, vilkaisi kerran kohti ja oli heti kuola valuen mukana juonessa. Juonikuvio oli ennalta arvattavissa. Arjen tuoksinassa pitäisi suoda enemmän aikaa ja energiaa leikille. Leikki on terveellistä. Virkistää ja saa hyvälle mielelle.

Pastiksen bataattitornit ovat ihania! Vedeltiin niitä porsaan ulkofileelihasten kanssa. Onnistuu uunissakin grilliohjetta mukaillen. Savujuusto, nam. Hiilarit, hmmm, mutta nythän oli juhlapäivä.

Sedulassa vietetystä riistopikkujoulusta en virko mitään. Siitä kun ei ole mitään myönteistä kerrottavaa. Rommikolaa on kuiteista päätellen näköjään mennyt puolisen tusinaa [7,60/kpl, ryöstöä!] , jokaisen tilauksen perusteluna lienee ollut vanha kunnon ”Ei tätä selvin päin kestä”. Satoi ja tuuli ihan saatanasti kun taistelin kotia kohti. En olisi uskonut, että paljasjalkaisena stadilaisena voin kulkea totaalisesti harhaan Helsingissä. Rommi oli kääntänyt suuntavaistomodulini täysin vika-asentoon. Onneksi saa tsägällä näköjään vielä lennostakin takseja. Mitään ei silti hukkunut, ellei puolikasta seuraavaa päivää lasketa.

Torstain vietän Jumbossa. Jouluostoksilla. Saattaa samaa koreografiaa toteuttaa muutama muukin.