Paluita ja lähtöjä

Hopsan, kas - vähän viirahti ja viivähti paluu tänne paljastusten areenalle. Kun piti Italiasta palattua välittömästi organisoida tärkeä keräysaktiviteetti, raapustella yöt läpeensä siihen liittyen riimejä, paneutua akuuttiin virheenselvitykseen, sännätä ulkokuntaan miittiin [ei blogisellaiseen], lepyttää kissat, körötellä talvirenkaiden perässä, käydä kuittisotaa, kahlata päivittyneinä helottavia blogeja, saunoa, yrittää vierottua ylenpalttisesta pastan puputtamisesta, etsiä kaapin uumenista syysvetimiä, tavata ääneen muorille vuotuista kotipalvelun tyytyväisyyskyselyä, juosta liinat kiinni hurjana posottelevaan vastatuuleen, lukea viikon lehdet ja muu posti, pyykätä, väkertää nakkikastiketta ja lanttulaatikkoa, kytätä tallentimeen hillottuja sarjoja, raivata, raivota, Resursoida, saunoa, harmitella kirjamessujen vilahtamista förbi ja kuunnella jatkuvalla soitolla Maaritin levyä.

Ja jättää sydäntäsärkevät hyvästit maailman parhaalle työkaverille, joka loikkasi porukasta pois uusille urille. One of the million, once in a life time – tyyppi, jonka kanssa olen saanut ilon vääntää kampea 10 vuotta. Kärisen kiitollisena tästäkin vähästä, vaikka aamuni valkeneekin pykälän verran harmaampana jatkossa. Huoh, tää on niin tätä. Elämätä.