maanantaina, helmikuuta 19, 2007

2/7

Röpörapo: Reps

On se vaan kuulkaa lujassa tuo tupakki! Vaikka kuinka itselleen kertoo, että se ei kuulu enää ohjelmaan, niin sitä silti yllättää itsensä askartelemassa jonkin tekosyyn varjolla edes sen pienen kymppiaskin kimpussa. Ei tee sen kummemmin mieli, mutta jotenkin on vaan pakko ”vielä kerran” kokeilla, että onks se kivaa vai ei. Samalla tuntee itsensä muka arjen sankariksi, kun ei sentään joka päivä tee mieli polttaa. Mitä huijausta!

Viime viikonloppuna tapahtui täydellinen itsetuhoinen repsahdus. Ostin pullon punkkua ja ison askin röökiä. Vetelin kumpaakin vuorovedoin. Poltin koko askin yhden illan aikana. Tuli todella huono olo. Alkoi saturaatiopiste taas kirkkaana siintää horisontissa. Jokainen henkonen vahvisti tunnetta, että ei tää oo kivaa, ei maistu enää niin hyvälle kuin joskus.

Siihen loppui [taas kerran]. Keskimäärin lopettaja kuulemma yrittää seitsemän [7] kertaa ennen kuin onnistuu. Ei ole syytä lannistua, vain järkiintyä. Tahtotila tuon viikonloppumyrkytyksen jälkeen on ollut selvästi pontevampi. Uskallan jopa kertoa, että tunsin melkoista helpotusta, kun ei tarvinnut työmatkalla ängetä lentokentän tupakkakoppiin. Etenkin, kun sinne sujahti Jyrki Katainenkin.

Eiku valoa päin!

5 Comments:

At maanantaina, helmikuuta 19, 2007 12:14:00 ip., Blogger ZePanda said...

Voimalla ja rakkauvella täältä kannustetaan kissojen kans!

 
At maanantaina, helmikuuta 19, 2007 11:26:00 ip., Blogger ainailona said...

Zeepa: Kiitos, kannustaa ja karvakorvat ne vasta tuokin ryhtiä tähän;)) Mut tommonen reilu oma tunnustus kans potkii hyvästi.... ei voimahaleja kuiteskas, eihää...?

 
At tiistaina, helmikuuta 20, 2007 3:23:00 ip., Blogger ZePanda said...

Eiku jaksuhalit!

 
At torstaina, maaliskuuta 08, 2007 7:45:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Tupakantappo on helppoa! Vakuutan. Ensin tarvitsee tehdä (haluttu) päätös lopettamisesta ja sen ajankohdasta. Sitten poltetaan se viimeinen aski ja viimeinen tupakka. Sitten EI oteta MITÄÄN korvaushoitoja (tämä on essentielliä). Sitten tarvitaan tahdonvoimaa kolme päivää, jossa ajassa nikotiini lähtee lätkimään. Sitten ollaan jo aika varmoilla vesillä. Toimin näin (myönnän, Allen Carrin innoittamana) ja olen ex-tupakoitsija jo kohta kolmatta kuukautta. Tsemppiä!

 
At tiistaina, maaliskuuta 13, 2007 11:43:00 ip., Blogger ainailona said...

Ano: Olet varmaan oikeilla jäljillä! Kiitos kannustuksesta ja tsemppiä vaan sinnekin päin. Yritän räpistellä omalla tyylilläni;))

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home