The Homejuusto Story [ja muita vääryyksiä]

Missen kesänaloituspäikkiksestä:

No on tää kans! Ensin pitää ihan tolkuttoman pitkä aika tolkuttaa näille ääliölemmikeille, että me ihan kissan oikeesti halutaan ulos ja sinne datsamerkkiselle viheriölle jaloittelemaan. Sit kun ne vihdoin hiffaa homman jujun [ja meidän, Hömelön ja mun oikeudet, voi hyvänen kissa!] ja vie meidät sinne, niin eikös täällä Blogistanissa just sillä aikaa raikaa ihan kissamegalomaaniset superbileet, jotka menee meiltä täysin ohi! Mikä raadollinen tsägä, ei voi olla totta! Harmistunut ilmeeni kuvassa johtuu just tästä ikävästä yhteensattumasta.
Sorry Vince, tää on niin tätä nykyään henkilökunnan kanssa, kunnollista on vaikea löytää. Myöhäiset makupalailoittelut nyt sit vaan täältä meiltä [Nysse peesaa], Vincefaneilta. Oot sää melkoinen punanuttu! Ja kova poika polkkaan, virn;--)

Oli se vaan silti ihanaa siel luonnossa käppäillä, nauhuoh, nautin ihan suunnattomasti. Ohjelmaakin oli ihan kybällä, kun Nysse-Houdini juoksutti henkilökuntaa ympäriinsä! Hah, se höntti ei vaan pysy siinä cityvaljaassa, vaan liukenee omille teilleen heti kun silmä välttää. Pöljä, paikan vaihtohan on ihan helppoa, kun vaan naukasee ja kertoo sen henkilökunnalle. Mitä sitä turhaa turkkiaan revittää moisilla ääriliikkeillä. Ja todistettavasti ne linnut ja päästäiset astuvat suuhun anyway, jossain vaiheessa kesää. Vaikka eihän Nysse niistä mitään ymmärrä, täppii reppana perhosia ja hyönteisiä vaan. Aika köyhää.

Minulla on aikaa odottaa. Kyttään vaan.

Sitä en vaan siedä, että taas yritettiin muka namina tarjoilla Aura Goldia! Katastrof!!!! Eikö ne mokomat ihmisluuserit edes kahta asiaa muista: syön vain Stiltonia. Piste. Kun Stiltonia ei ole saatavilla, Pirkkakin käy. Piste.

Aura, jaki.

Nyt menen lepäämään ja toipumaan namijärkytyksestä huushollin piikkipaikalle. Ennen kuin tuo blondi ehtii. On se tiukkaa nykyisin...