sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Venäläiset found

Citymarket Malmin valikoimaan on ilmaantunut venäläisiä suolakurkkuja kilon muovipönikässä. Jess, koemaisto on todennut ne suolaisiksi. Oikein hyviksi, juuri sellaisiksi kuin toivoin. Sinne siis hopihopi. Herkkusienten viereen vihannesalueelle.

Tähän on tultu

Yksi Iltsun kymmenestä kysymyksestä: Kuuluuko mäyrä koira- vai näätäeläimiin.

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Terveisiä talvihorroksesta!

Murrrkurrnauh, aika kai-nostaa nokkaa sohvan pieluksilta. Valoa näkyvissä! Hetkittäin. Että onkin alkuvuosi kulahtanut välillä ristipistottu tyynystö puhkilöhötyn huonekalukkaan pääpäässä - jossain päin pohjoiskalottia kellottava dangeroo-kenguruu enklannilla puhutteleva työpiste. Puuh. Ei vaan ole ollut jaksua kirjoa ees blogiloi. Voi, voi.

Nooh, olen tässä jo jonkin aikaa harkinnut heräämistä, mutta inspiraato se vaan antoi odottaa itseään - oikeaa stimulanssia. Kunnes Elma - tuo Vuosaaren hulvaton sikahelmi - räjäytti tällä hajuhaittakirjoitelmallaan Vaanilan horrospankin! Tikahduin. Samastuin. Päätin herätä.

Niin pienestä suuresta asiasta se voi olla kiinni!

Tunsin [silmiksi olettamieni nykyisin niin muodikkailla kurtuilla tuunattujen ajoista menneistä huomattavasti nestettä keränneiden pussielinteni välistä] Elman kokemusperäistä tarinaa skannatessani ääretöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kissa. Hajuhaitta. Pökäle-epäily. Jep, jep.

Meillä kotona usein ilmastoa hajuttaa [=värittämisen haistaittekaveriverbi] mainittu haju. Lähdettä joutuu etsimään, usein se kulminoituu Resun antaumuksellisiin tuotantoihin Tekniikan maailman takaa. Välillä taas lähteeksi paljastuu Nysse, tuo aineenvaihdunnan ohjekirjasta eläväksi elukkakakaksi mutatoitunut valkoinen peto. Toisinaan taas syytä ei ihan heti löydy.... huilaillessani perintötyynyjen leppoisassa syleilyssä sohvalla saatan vasta ylösnoustessani huomata, että Missen kivikovaksi pönäköitynyt pö-kä-le onkin sattunut singahtamaan tuotantolaitoksen läheisyydessä sijaitsevista perskarvoista juuri sohvanyliloikan aikana tyynylle ja olen viimeiset kolme tuntia reporankana retkotellut hajuhaittaa arvaillen sen päällä. On semmonen kengästäkin löytynyt, jotta mitä jottei huppuoptiokin olisi mahdollinen....?

Uuh! I love you, I hate you, cat!


Tosin tällä viikolla sinkoilevaa pökelearkeamme pahemman särön rakkaussuhteeseemme aiheutti yllättävä ykäpallokohtaus. Pallo tosin on aivan liian sofistikoitunut ilmaisu, eikä se tee millään lailla oikeutta sille kuolassa vellovalle semi-kiinteälle yökkäystuotokselle, jonka Misse [the one and only metsäkissamme] pulautti parivuoteemme niin jalko- kuin peitonmutka/ pääpäähänkin.

Just olin edellisenä päivänä vaihtanut lakanat. Shit [and ykäilmiö] happens. Parivuoteen 180 levee kissan vatsahapposyövytysreaktiossa kihisevä petaripussi on ihan pirun kiva survottava seitsemänkin kilon pesukoneeseen.

Ja kuivaksikin vielä pitäisi saada. Nyt kuules elukka kapinanauku seis; se nyt vaan on pakko kuivattaa sun saunassa.

Täytyyhän sitä henkilökunnalla sentään jotain oikeuksia olla.

Mutta joo, hereillä ollaan! Hetkittäin.