Näytteitä, täytteitä, hankalia käytteitä

Niin kuin ei siinä jo olisi tarpeeksi, että postiluukusta tunkee lähes jatkuvalla soitolla [pyytämättä ja täysin yllätyksenä] erilaisien bulevardilehdyköiden näytenumeroita, pullistelevat mokomat vielä täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä sivuilleen liisteröityjä tuotenäytteitä. Ryppyrasvaa, näppyrasvaa, ympärysvoidetta, lotionia, shampoota, hoitoainetta, naamioita, jalkakylpyrakeita, kuorintaa jne.

Nämä kiusankappaleet kertyvät ärsyttäviksi keskittymiksi kylpyhuoneen oletusarvoisesti jo suunnitteluvaiheessa liian pieniksi piirretyille hyllyille ja muille säilytyskalusteille. Niistä pitää pyyhkiä pölyt. Ne ovat tiellä, putoilevat lavuaariin kesken hampaiden harjauksen. Kissat leikkivät niillä hippaa. Ne takertuvat toisiinsa muodostaen epäsymmetrisen klimpin, jossa on teräviä kulmia. Ne eivät ole mitenkään visuaalisesti harkittuja sisustuksen pikantteja yksityiskohtia [niissä samaisissa lehdissä, joiden välissä kiusikset tunkeutuvat tilaani ei todellakaan näy kylpyhuoneiden somisteina niitä!].

Ei niitä koskaan kotioloissa muista käyttää. Joskus matkoilla tulee hätätilassa yritettyä raapaista näytepakkaus auki, mutta kun ei kynsisaksien kanssa saa enää matkustella, niin eihän tuohon sitkokelmuun pääse sisään edes [hyvilläkään] hampailla. Huoh.

Kuvitteleeko se mainoksensa ja näytteensä lehden väliin ujuttanut tuotetta edustava taho jotenkin ilahduttavansa minua? Uskooko se, että ylipäätänsä muistaisin mitä tahnaa [silmät kiinni] ropeloin räpylääni sieltä näytepakkauslaatikosta, varsinkin kun pakkaus lentää siinä samassa roskikseen? Olettaako se, että mulla on ihan älyttömän SUURI pää, kun ei millään kulu se koko lituska kerralla?

Eikä mikään, ei niin mikään yhdiste maailmassa saa Vaanilan liehulettiä näyttämään samalta kuin Swartzkopfin Gliss mainoksessa. Ei kuuna kull*n valkeana!

Muutenkaan ei kannattaisi tässä mielentilassa riepovalle ainailonalle tulla pääkirjoituksessa toitottamaan positiivisen ajattelun parantavasta voimasta, murr, ei ainakaan, jos tuulee yhtään yli 10 metriä sekunnissa…

Siunattu perjantai!
----
Kullasta tuli mieleen, että näissä kisoissa nähtävästi ainoa keino kuulla Maamme-laulua on kuokkavierailla maastohiihdossa [mikä ihmeen maastohiihto - missäs muualla voi hiihtää? Onko multa mennyt joku ratahiihto ohi?] menestyvien Virolaisten kemuissa.