Reiskaksi reiskan paikalle?

Ihan epistä. Miten voi heti näin loman päälle joutua niin helvetilliseen oravanpyörärullaatiin, että verenpaine pomppaa ilman päivittäistä salmiakkiannostakin tappiin, viikko sitten nautiskeltu älyttömän ihana aromaterapia on himmeänhäviävä muisto vain ja se alati pinnan alla kytevä veetutus pääsee syövyttämään kartan reunalla patsastelevan mielen? Kele.

Kannattaisi kai jatkokouluttaa itsensä remonttireiskaksi. Niillä on kuulemma kovasti töitä nyt, kun kodinkunnostusbuumi käy kuumana. Huushollit rapautuvat, halutaan parempaa, laadukkaampaa ja trendikkäämpää. Ihan pienikin tehtävä yksittäisessä asunnossa tuntuu olevan hankala sopia ja järjestää. Ei tahdo reiskaa löytyä millään.

Jospa tässä jonotellessa reiskan pakeille opiskelisikin ne laatoitushommat sun muut parketinhionnat ja jalkalistojen elävoittämistemput itse. Ajatella, saisi ihan itse päättää mitä tehdään, suunnitella miten [luovuus täyteen kukkaan], aikatauluttaa itselleen sopivalla tavalla, tehdä hankinnat, tupeloida hommat omin käsin, valvoa työtä ja lopuksi todeta tuloksen. Jos vaikka saisi palkinnoksi konkreettisen onnistumisen fiiliksen itse tehdystä työstä [tai sitten ei, missäs bisneksessä ei riskejä olisi]. Sitä herkkua harvemmin työelämässä pääsee nykyisin maistamaan. Kun ei mikään tule valmiiksi, kvartaalissa ei ehdi. Mikäs se olikaan tämän vartin skouppi?

Vaikka keskeneräisyyden sietäminen on monesti työelämässä tarpeen ja edellytys, niin minä ainakin kaipaan finaaliin, sinne missä palkinnot jaetaan. Ei haittaa vaikka en mahtuisi kärkikymmenikköön, kunhan ollaan maalissa ja jotain tunnistettavaa on saatu aikaiseksi.
---
Vai että kesäaikaan. Täytyykin kömpiä tästä höyhensaarille kuromaan kiinni kohta katoavaa tuntia.