keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Ei laulata enää

Niinhän sen kuuluukin mennä, ei makeaa mahan täydeltä. Pitkään tässä jo olikin suhteellisen rauhallista. Elämänmeno muorin kauppakassina kulki jo viidettä vuotta omaa kaksi kertaa viikossa kamelin uomaansa. Kotihoito ja siivouspalvelu tekivät osansa, muori itse rollaattorin kahvoissa roikkuen loput.

Vaan tulipa taas jouluksi vaikeuskerrointa. Etäomalääkäri päätti [KOSKAAN näkemättä potilasta] muuttaa lääkitystä. Kuka niitä vanhoja käppäniä viitsii livenä paikalle kutsua, kun homma hoituu nopeammin kotihoitajan kautta. Juuri näin sopivasti joulun alla, kun omahoitajallakin on [ansaittuja] lomapäiviä ja muutenkin tuntuu ”palvelulle” olevan enemmän kysyntää kuin mihin hoitohenkilökunnan rahkeet riittää.

Tämä uusi lääkecocktail sitten vei muorin vintin ihan outoihin huimaussfääreihin niin, että tuo oli viikonloppuna öisellä pissareissullaan tupsahtanut nokalleen. Oliko turvapuhelinnappi kaulassa, oliko? No eipä ollut, se lojui yöpöydän laatikossa. Aikansa siinä sätkyteltyään oli päässyt kuitenkin omin neuvoin tolpilleen ja raahautumaan takaisin sänkyyn. Aamun valjettua hän oli epävarmoin ottein jatkanut arkisia askareitaan. Omahoitajan tullessa arkena paikalle, paljastui toisesta säärestä hervoton mustelma. Onneksi murtumaa ei kuitenkaan tuntunut olevan. Särkyä senkin edestä.

Minä luen tämän tapahtumasarjan kotihoitajan raportista muorin kansiosta. Jaa mitä? ”Ethän sinä ole sairaanhoitaja, ei siinä kannata keskellä yötä soitella, vaikka puhelimeen olisi päässytkin”. Mutta kun ei pariin päiväänkään päivittäissoiton yhteydessä asia tule puheeksi, vasta sitten kun käyn. Pelko joutua pois kotoa on niin suuri, vielä suurempi kuin turvattomuuden tunne kotona. Huoh. Ahdistaa. Valvontaa on syytä tehostaa.

Perkele, lopettakaa nyt hyvät dosentinplantut ne uusien lääkkeiden ihmiskokeet käppänäkategorian potilailla! Ei 15 nappia päivässä vetelevä koneisto enää siedä mitään radikaaleja muutoksia, kun se on kertaalleen saatu jotenkin kukkumaan nykyvalikoimalla. Jos tilanteen seuranta on [ansaitulla] lomalla olevan omahoitajan ja 2 kertaa viikossa käyvän omaisen kontolla, niin kyllä tässä maassa on jossain paha virhe. Mistäs niitä tulevien kansanedustajakandidaattien vanhushoidonlinjauksia voikaan lukea?

Muorin oma kommentti tilanteeseen [ei sen vintti ihan himmee ole vielä]: ”Tarttis kai tehdä Juicet.” Sori mamma, se on sinun tapauksessani aivan liian myöhäistä nyt. Sun olisi pitänyt ryypätä paljon enemmän, elää fyysisesti kuluttavaa elämää ja turputellakin hervottomasti, jotta Juicet. Kannattaisi ajatella hieman etukäteen. Krämppäaika tulee aina [niin tuli Juicellekin], omilla valinnoillaan voi ehkäpä vaikuttaa vain siihen, missä iässä se tulee. Suorin jaloin ei lähdetä näemmä kuin liikenneonnettomuudessa, tsunamissa tai WTC:ssä.
-----
Disclaimer: Meidän omahoitsu on aivan ihana. Tekee parhaansa ja täysillä. Ei vaan ehdi joka paikkaan.

4 Comments:

At keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006 1:01:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Huh! Tuossa olisi oikeasti voinut käydä pahasti..! Lääkärit joskus ainakin antavat sen kuvan itsestään, että eivät paljon välitä iäkkäämmistä potilaista. Lääkitystä remplataan ihan miten sattuu.. seuranta on olematonta.

Miehen isoäiti kaatui kotonaan. Oli ihan hyvässä kunnossa, mattoon kompastui. Ja joutui olemaan yli VUOROKAUDEN lattialla. Lonkka murtuneena. Onneksi vanhin tytär, vireä kuusikymppinen, kävi ysikymppistä katsomassa useamman kerran viikossa (koska asui lähellä!), niin ei tarvinnut kuolla siihen lattialle. Pääsi/joutui sairaalaan, eikä sieltä enää koskaan kotiutunut uudestaan. Sille tielleen jäi.

Kompastuminen --> lonkkamurtuma --> sairaalajakso --> viikatemies, näin se usein menee. Onneksi äitisi säästyi siltä.

 
At torstaina, joulukuuta 21, 2006 4:12:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

No voihan prle! Johan on kumma, meidän KOHOn lääkäri taas käy AINA potilaan luona ja nyt täällä ainakin on selkeästi teemana se, että vanhaa lääkelistaa pyritään supistamaan. Siksi, ettei jää päälle jotain vanhoja lääkkeitä, kuten usein käy, kun kotiutuu sairaalasta tai on saanut jonkin kuurin, nämä jäävätkin jostain syystä pysyväksi. Ei kun valitusta kehiin, minä ainakin valittaisin. Siis lääkäristä. Ylilääkärille. Peggyä peesaan tuossa viimeisessä, mun mieheni lähti juuri noin. Viime jouluna oli tapaus, jossa mamma oli kaatunut kotona, huushollissa oli kylmä, tuli alilämpöä, löydettiin vasta 1.5 vrk:n kuluttua, suoraan päivystykseen - kuivunut, keuhkokuumeen alku, enää ei ehtinyt kuin kutsua omaiset paikalle. Lähtö tuli n. 3 h kuluttua päivystykseen tulosta....

Eli - onneksi ei murtumia. Montako kertaa KOHO käy? Yleensä käyntejä lisätään, jos on kaatuilua ja lääkemuutoksia jne. Kuka prle....apua, nyt mä hermostun. Taidan lopettaa! Anteeksi uho! Kyllähän sinä itse tietysti tiedät nämä asiat parhaiten!

 
At tiistaina, joulukuuta 26, 2006 3:56:00 ip., Blogger ainailona said...

Peggy: Just tuota viimeistä kaatumaa tässä pelätään, mutta onneksi ei ollut vielä sen vuoro.

 
At tiistaina, joulukuuta 26, 2006 3:59:00 ip., Blogger ainailona said...

Polgara: KOHO käy kaks kertaa viikossa, siitä sydämellinen kiitos, mutta lääkäriin ei livenä ole päästy puoleen vuoteen. Nyt ei ole varaa käyntejä lisätä, kun on joulukausi ja lomia. Hyvin silti on mennyt pyhät, nou hätä just nyt.

Välillä silti hirvittää... tää maailman meno.

 

Lähetä kommentti

<< Home