Paahtoleipää tai tulee ruumiita!

En ole syönyt leipää [muutamaa pakkopullanpalaa tai kakunnokaretta lukuun ottamatta] viime syyskuun jälkeen.

Nyt on aivan hillitön paahtoleivän [oikestaan sen tuoksun, rapean aamufantasian] himo! Sais olla mielellään niin puhdasta vehnähuttua kuin rahalla saa. Isoja, tuoreita, tuoksuvia siivareita kaksi paahtimeen ja voita päälle, se sulaa siihen. Ehkä vielä sivallus juustoakin. NamRouskis.

Kunhan lähikauppa aukeaa, Go Resu, Go! Ja paras olla kuumana, tai olen tosi kuumana;) Väärään suuntaan.

Paahdin on piilotettu vaatehuoneeseen, sinne talousrullavaraston alle. Tunnistat sen roinan keskeltä roikkuvasta johdosta, muistaakseni harmahtava.

___

Röpörapo: Kuuri lähestyy loppuaan. Tupakointi on jäänyt, joitakin sortumia ja polttoaatoksia on matkan varrella päässä [ja suussakin] pyörinyt. Nyt on todella vahva oma ote addiktiosta. Toivottavasti paahtoleiväntapainen himo ei iske tupakin suhteen yhtä voimalla kovin äkkiä.

Ei voi tietää. Toivoa on aina, vai mitä Usko?