maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Tämä onnea on, sitä vaihtaisi en

Kömmittyäni kotiin kostealta kotiseuturetkeltä Rysälästä, randomnäppäilyn tuloksena tölläimestä paukkaa molemmille verestäville silmille pikaluistelua. Mon deux, kankkusia, ihquuuu, mikä kotiinpaluu! Reisissä on voimaa [siinäpä oiva vaalijulistus].

Ihquu on myös päästä taas Omien Karvaisten Super Lempi Lemmikkien pompotettavaksi. Vaikka loistohoitotätsy olikin leikkinyt karviaiset melkein hapoille, niin silti ne vielä tunnistivat kantahenkilökunnan. Vastaanotto oli innokas, mutta sopivasti suivaantunut. Vain kissa osaa sen. Tyylillä.

Koti. Mikä ihana tekosyy palata.

4 Comments:

At maanantaina, maaliskuuta 12, 2007 1:06:00 ap., Blogger sea said...

Miten kissa osaakin samaan aikaan ilmaista tyytyväisyyttä kun äippä on tullut takaisin kotiin, näyttää loukkaantuneelle kun on viivytty kauan ja vielä haukotella makeasti kun on nukuttu eikä huomattu mitään. :D

 
At tiistaina, maaliskuuta 13, 2007 11:40:00 ip., Blogger ainailona said...

Sea: Sanos muuta! Siinä on ihan oma "loukkaantumisriitti" aina vastassa ja sille ei vaan voi mitään. Kestettävä on ja yritettävä "lepyttää", löytää niitä yhteisiä kivoja juttuja. On se toisaalta aika imartelevaakin;))

 
At keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007 3:10:00 ap., Blogger sea said...

Paras lepyttely on tietysti "koukata" Mustin ja Mirrin kautta, sillä auta armias jo sieltä muovipussista, joka sinällään on toki kiva lelu, ei löydy mitään ostoksia kissalle!

 
At perjantaina, maaliskuuta 16, 2007 1:26:00 ap., Blogger ainailona said...

Sea: Juu, kyllä tuliaisia aina pitää olla [ja meillä on ihan kotivarastokin, mistä joku hiirenrontti aina saadaan hätiin kaivettua, jos on paha sauma]. Pussit ja pahvilaatikot ovat silti ne parhaat reissusta - niissä kun on eksoottinen tuoksumaailma;))

 

Lähetä kommentti

<< Home