Siipikarjaa rullalla

Kaikesta tonkimisesta ja yleiskurimuksesta huolimatta joka päivä täytyy syödä. Viikonloppuna kotkottelimme tähän malliin.

Hankitaan paketti lyttyyn sahattuja kotkonkappaleita [esimerkissämme oikein ohuita kalkkunafileitä, pakkauskoko 6 kpl]. Ripotellaan pliuskan pintaan pippuria [ja suolaa, ken uskaltaa], päälle siivu kinkkua, neljä nokaretta fetaa ja tupsu tuoretta rakuunaa. Kääritään rullalle ja laitetaan tikulla kiinni. Toistetaan esimerkissämme kuusi [6] kertaa.

Kärvennetään kääröt korkealaitaisessa paistoimessa mukavan rusehtaviksi. Lisätään tetra sweet & sour ruokakermaa, pari lusikallista pippurituorejuustoa ja kokonainen paloiteltu tuore mango [Ruokalan poika näytti männäviikolla aamutelkussa, miten mangon tuoreuden hypistelemällä tunnistaa ja hyvin meni!]. Maustetaan vielä hieman maun mukaan ja annetaan porista aikansa.

Kaveriksi kuullotetaan [voissa] paloiteltu kesäkurpitsa ja fenkoli, jotka hunnutetaan kulotuksen päätteeksi parmesanilla. Toki riisiäkin voi ajatella.

Nautitaan kera puolikuivan [meillä ei juoda kuivia, Resu pitää vain makeista asioista] valkoviinin [esimerkissämme Rosiere Chardonnay-Viognier 2006, France] kanssa.

Lopuksi ajaudutaan edellisen jutun turpeaan tunnelmaan. Se on siinä. Kuvaa ei taaskaan ehditty ottaa.

Ravia ja laukkaa

Viikonlopun romantiikkapläjäys, alla Resurssi.

Oleilemme kaaoskertymän kirjastokeskiössä päivällisen jälkeisessä vatsatäynnäturtumassa [okei, meni siinä pullo vinkkuakin, ei käy kieltäminen] nauttimassa mahdollisimman valkoista teetä kera äärimmäisen tumman rommin. Telkku paukuttaa taustalla urheilu-uutisia. "Ja sitten ravituloksiin. Päivän plaa, plaa, plaa, päläpäläpälä, hei laukkaa ratsu reima...."

Yht'äkkiä
alkaa Resu käkkiä
ja ponkasee sananmukaisesti pystyyn: "Jaa Pilde, sehän on hyvä enne. Eikö?"

Raveissa menestyneen hepan nimi oli Tilde.

End of the show you know... [..rrkele kun naurattaa vieläkin].

Tunnelmia tavarataivastanhuvilta

Kuolinpesä on muuttanut meille! Sen ohella, että kuolinpesä täyttää pään, sydämen, ajan, pyrkii uniin ja pitää viranomais- ja asianhoitomielessä puuhakkaana, on se nyt konkreettisesti valloittanut myös asuntomme. Semmosta pientä tilpehööriä vaan, mitä sitä nyt ihminen yhteen osoitteeseen ehtii +40 vuodessa haalia.

Arabian porsliinit, Riihimäen lasin vaasit, kapiokirstu, suvun askartelemat pahkakupposet ja ristipistotyöt, jossain oloissa oikein kiva 50-luvun lipasto, nimikoidut perintöpellavat ja vääränväriset matot, täkänät, ryijyt ja retroverhot näyttelevät nyt merkittävää osaa sisustuksessamme. Näyttääpä banaanilta. Laatikot nääs.

Ei sillä, että en [varsinkin näitä kädentöitä ja aitoja asioita] arvostaisi. Totta kai! Se nyt vaan on rajallinen määrä mitä nykyasumuksemme itäsiipeen uppoaa yhtään mitään tässä kahden [2] default-hamsterin ja kahden [2] karvageneraattorin huushollissa. Ja kun siellä joukossa on vielä säkkitolkulla selvitettävää paperitavaraa, epämääräistä röhnää ja tolkuton määrä "roskaa", jota ei voi heittää tonkimatta pois. Huoh, hubaa on tiedossa pitkälle kevääseen!

Kannustakaa, oi lukijat armoinehmot! Muuten loppuu ainailona-buracell-[buranalla pörräävä duracelluliitti]-pupukaivinkoneelta latinki.

Vaikka valon määrä kuulemma lisääntyykin. Tämä tieto perustuu täysin tiedotusvälineisiin ja kuulohavaintoihin. Ikkunat meillä peittää kissankarvalla hunnutettu pahvilaatikkokaihdinjärjestelmä. Retroverho voisi ehkäpä olla sittenkin päheempi näky siinä kohtaa. Kirkuvan vihreä.

Toivottavasti muorilla on nyt väljempää.

Surkuhupaisaa

Duunimeiliin tuli yksi ystävänpäiväviesti. Privaattimeiliin toinen. Työyhteisössä ei fyysisesti ollut läsnä tänään kuin kaksi ihmistä. Kumpikin alfauroksia eikä heidän elektroninen kalenterinsa hälyytä Ystävänpäivänä. Lounaankin järsin yksin, ruoka oli normaalin kehnoa. Olen tosi suosittu ja juhalmoodissa!

Mutta kotonapa paperipostin luukussa odotti kaksi [2] postikorttia! Jippiejee, innostuin jo päivän saalista oven välistä lappoessani!

Äh, aprillipäivä on näemmä aikaistettu. Käsissäni olikin taas väärin jaettua postia. Kumpikin kortti oli alakerran rouvalle. Plääh. Olen sikasuosittu, revin siitä.

Ja otin kulauksen perintö-naukowia.

Onneksi ResuRakas muisti aamulla Geishakonvehdeilla sentään. Tekstarilla antaen lahjonnan sijaintiohjeita, kun on itse out of paikkakunta. Ja Misse polki ja pörisi. Heti sen päälle, kun oli karistanut kakkapökäleensä sänkyyn [jalkopää, Resun puoli]. Pitkäkarvaista rökälepökälerakkauttahan se. Parasta taattua laatua.

Hyvää Ystävänpäivänjälkeistä yötä ja päivää vaan!

Eloviinaa

Tiskipöydän alakaapissa on ihmisillä [yleensäkin] outoa roinaa. Niin kuolinpesässäkin. Tyhjien lasipurkkien, rotanloukkujen ja kokkareisen Vimin vierestä löytyi Eloveenatytteli pahviboxi. Hmmmm... ehkä täällä piilee jokin salattu merkitys - miksi sitä muuten kauraryynejä kukaan roskakaapissa säilyttäisi?

Jaahas, naukow, sehän sieltä sormiin suukottaa, kun pehmusteidensa ohi yltää. Sattumoisin tiedän, milloin tämä flinda on talouteensa tullut, joten viinaan äiti ei ainakaan kuollut. Mutta selvästi vajottunut on yhden hengen perhekoko. Muutama naukku tuli kai naapurin rouvan kanssa edesmenneitä ukkojaan taivastellessa nautiskeltua [ymmärrän täysin syyn ja tarpeen].

Kun ne kaksi eturivin konjakkilasiakin olivat kirkkaammat kuin saman sarjan loput neljä, pölyistä, köh.

Eloisa Liisa ja muita kavereita

Kulumia kuolinpesiltä


Pesäkolottelijan päivään kuuluu kaikenlaisia puuhia. Etenkin lopetus-, irtisanomis- ja muutospuuhia. Puuhastellessaan näitä pakkopullapuuhia saa nauttia erilaisista asiakaspalvelutilanteeseen liittyvistä kohtaamisista. Tai sitten ei. Kun ei niitä [asiakaspalvelutilanteita, puhumattakaan että kohtaamisia] ole.

Jos kenkään, kumpikaan, kumpainenkaan tietää millä akrobaattisella telepatikoinnilla tai tilastotiteteellisellä arvonnalla [bingo] Elisaan saa asiakkaan asioiden hoitoon edes löyhästi liittyvän yhteyden, niin kipikapi VINK,VINK!.

Puhelimella sinne ei pääse, sähköpostiin ei kahdessa viikossa kukaan vastaa ja henkilökohtainen käynti ei näillä taustatiedoilla nakita pätkääkään.

Voinko vaan [kun en tietenkään suostu just tämän laskun ääressä ähräämään äärettömiin] lakata maksamasta laskuja, kun en pääse minneen kertoon, että haluni/tarpeeni/pakkoni loppui/muuttui/uudistui jo aikoja sitten?

Jaa että miks en muka vois olla rontti anonyymi kansalainen?

Jos sähköpostissani on ruuhkaaa ja nettisaittini [itseni olella] on down. NO JUST SEMMONEN MÄ OON, mutta en olekaan pörssiyhtiö, osakeyhtiö, puhumattakaan että ASIAKASPALVELUorganisaatio.

Ei näin. Huoh, vastaa mulle Elaizaaaaaa!!!!!