tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Tosi kiisselissä!

Otteita Vaanilan toistuvasta viha-rakkauskeittiödraamasta "Perunajauhot ja minä"

Pakastin se pullottaa mansikoita, mustikoita, omenoita ja taitaa siellä piileskellä muutama pätkä raparperiakin. Vuosikerrasta ei onneksi saa selvää, taisivat olla parasta ennen.

Nyt uuden sesongin taas uhkaavasti painaessa päälle olen ehtoisana emäntänä Kotiruoka-keittokirjan perinteisellä avustuksella yrittänyt laitella marjaisia jälkiruokia.

Mehukeitosta tuli litkua, vain hieman mehua paksumpaa. Vähän liian rankkaa juoda, mutta mahdotonta lusikoida. Hmmm....

Mansikkakiisselistä taas tuli ikään kuin puddingia, tönkkömallista hytkyvää marjavanukasta, jossa lusikka seisoo. Hmmm....

Jospa vaikka hilloksi sitten loput, siinähän tarvitaan vaan sokeria.

Hilpeää Vaputinta! Trööööötttt!!!

[Toivottavasti sima sentään tulee sopuisassa järjestyksessä ulos pullosta, vaikka hiivan määrä saattoi olla hieman yläkanttiin - kohta se selviää!]

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Koti on ihmistä varten

Ahistaa, vol. 10008979828894

Olen nautiskelijaluonne. Koti on minulle paikka, jossa saa olla oma itsensä, levätä, nautiskella ja tehdä mieluisia asioita. Haluan, että siellä on harmoninen ilmapiiri ja kaunis, esteettisesti tyynnyttävä ympäristö. Ympärillä rakkaita esineitä, kirjoja, musiikkia, elokuvia. Kukoistavia kasveja, lempeitä tekstiilejä, pehmeitä valoja, värikkäitä seiniä, kuvia, joilla on minulle merkitys. Tilaa hengittää ja kuljeskella.

Keittiö, jossa voin pyörähdellä [osumatta mihinkään] tyydytystä tuntien loihtimassa kyseenalaisia keitoksiani. Pesutilat, jotka suovat houkuttelevan ympäristön lotrata antaumuksella niin itseni kuin pyykkienkin kanssa. Sauna, johon mahdun kunnolla pitkäkseni ja josta vihdanlehdet on helppo siivota pois. Paikka, jossa voin aamusella ennen lähtöä on-the-fly silittää pesun jälkeen ruttaantuneen pellavajakun sivilisaatiovalmiuteen [jos nyt on ihan pakko - tulee vaan niin kalliiksi, jos joutuu aina ostamaan pesun jälkeen uuden!].

R-kioskin kokoinen vaatehuone, johon voi ajaa vaikka trukilla sisään ja jossa kaikki liian pienet, liian suuret ja sopivat lurexit mahtuvat roikkumaan löyhästi perikunnasta löytyneissä retro-puuhengareissa [merkinnöin Pukeva, Kappakeskus ja Ajanmies], kengät sijoitettuna näkyville kauniisti kiillotettuina ja pareittain, käsilaukut omassa orressaan värijärjestyksessä - ja sukat, joilla kaikilla on ikuisesti oikea pari.

Työhuone, jonka keskellä on iso rustiikki puupöytä, jota lähestytään sen mukaan mitä "työtä" kulloinkin tehdään. Askartelua, kirjansidontaa, kalligrafiaharjoitteita, käsitöitä, ompelukoneen kanssa kiroilua, tietsikkajuttuja, kuittisotaa; kaikki löyhästi levällään samaan aikaan. Nurkassa on äidin perintöarkku, joka on täytetty käden töissä tarvittavalla tilpehöörillä. Seiniä kiertää matalalaatikkoiset hyvin luistavat vetolaatikostot, joissa on selkeästi lajiteltuna tarvekaluja; paperia, kyniä, työkaluja, muistikirjoja, lankoja, kankaita, tarroja, nauhoja, teippejä, kortteja, whateveryouMIGHTneed.

Olohuone, jossa on pinkki divaani, jonka hyvin pielustetulla selkätuella retkotellen saatan rentoutuneena selailla akkojenlehtiä tai keittokirjoja siemaillen valkoista teetä kera kuminajuuston [joo, uusi addiktio!] samalla, kun näkökenttääni hivelee Boknäsin kattoon asti kurottuvalla kirjakaapistojärjestelmällä vuorattu kirjastotila, jonka keskiössä on pari lukemaan houkuttelevaa oloneuvostuolia ja takka.

Seesteisen sinisävyinen makuuhuone, jossa on moottoroitu sänky ja aina viileää. Yöpöydät, joiden kätköissä on kaikki makuuhuoneessa tarvittava [I name it!]. Seinällä kissagobeliini ja kummitädin tekemät kanavatyöjoutsenet.

Eteistila, jossa on erilaisten vempainten latauspiste, joka viisaasti osaa kätkeä nämä piuhaa ja potkua tarvitsevat kikkulat kiduksiinsa. Peiliovella kevyesti peittyvä hulppea naulakko, joka piilottaa kaikki aktiivikäytössä olevat päivittäistamineet. Huiveilla ja hatuille oma lipasto. Avaimille sun muille "find me before you leave -tavaroille" kaappi. Resulle oma [liuku]ovella eristetty laskeutumistila [vrt. kuraeteinen lapsiperheissä, mutta hieman eri sisustus], jossa hän voi tyhjentää taskunsa ja riisua itsensä suihkuvalmiuteen [suora yhteys pyykkikeskukseen].

Pihalla saisi olla suihkulähteellä varustettu kivikkopuutarha ja siihen yhtyvä varjoisa katettu terassi, joka samalla toimisi kesäkeittiönä soveltuvin varustein. Kasvimaa kesäkurpitsalle, punajuurelle, salaatille ja parsakaalille sekä pienenpieni kasvihuone tomaatille ja kurkulle. Viinimarjapensaita. Pinkkejä liljoja seinänvieret täynnä, tuoksuvia violetteja sireenejä portinpielessä ja ulko-oven ympäri kiipeävää sinikukkaista köynnöstä. Oven pielessä emalikannu täynnä auringonkukkia.

Lisäksi vielä Ideaparkin kokoinen lämmin varasto tehokkaalla hyllyjärjestelmällä ja kolmen auton talli. Resulle tietty oheen joku pieni puuhatila ja vähintään yksiön kokoinen työhuone, jonka oven saa kiinni.

Ainakin kaksi kissaa ja yksi Resu lumilingolla. Ehkä alpakka tai pari. Käsiin puettavat lehtikaapparit... lämpöt...

..........................................................................

PRRRRRRR..... mitä, joks on taas aika herätä, prrrkele. Haukotus.

.........................................................................

Mi on tämä kaaos mun ympärilläin? Äh, se olikin vain unta. Vaihteeksi aika hyvää sellaista.

Note to myself: Action & focus point = Tyhjennä, siivoa, myy, muuta muualle unelmoimaan vielä hurjempia!

lauantaina, huhtikuuta 19, 2008

Paitulikänni ja hammaslankaseksi

Vaanilan käsitteistöä:

Paitulikänni on se kalsarikännin feminiininen ilmentymä. Kun otetaan lava Grafenwalderia ja huitaistaan siitä siivareet naamariin suorin rantein, letkein lantein ILMAN pikkuhousuja kotipesässä retkotellen. Helmakkeet levottomasti lepattaen, nääs.

Hammaslankaseksi taas on "spontaania" yhtymistä, jota edeltää hampaidenpesu ja -lankaus hammastikuttelua unohtamatta, parranajo, ihomatojen puristelu, varpaidenvälien virittely, poninhännän tuunaus oikeaan asentoon länsituuleen nähden, ainakin yhden kissan ruokinta, Hesarin urheilusivujen syväluotaava selaus ja vatsan kaikkia aisteja huumaava toiminta.

Too much too late on edellisten epähyydyttävä yhdistelmä. Roolijaon osaatte tehdä itse.

Ellen polkkaa olen Ellen kanssa sohvallatsallani

No olihan se ostettava! En liene ainoa akka paperin perässä, koska paikallisen kitupuulakin useimmissa telineissä kuvakirjaa ei ollut. Onnekseni nöyryys tässäkin palkittiin ja kun kyykistyin rehellisesti poimimaan käsistäni lipsahtanutta purkkapussia kassajonossa, niin sieltä se Elle kurkisti. Pitää näköjään mennä sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Eka suomenkielinen Elle. Näkyi olevan kohtuullisen laadukkaasti lokalisoitu; mukavan isänmaallis-sinisävyinen kansikuva ja fonttauskin. Ja tietty tolkuttomasti mainoksia, melko kauniita sellaisia. Muutama jutuntynkänen. Aika näyttävät fotot. Ihan sika-kemikaali-ali-haisevat ja häikäisevät paperit. Perustunnelma tullessani tässä nyt takasivulta ulos on ihan jees.Vaikka jääkin nähtäväksi.

Vaanilan yleisarvosana: Ei paskempi [saa vapaasti lainata kustantajan puffeihin]

Arvio lie luonteeltaan samaa sävyä kuin Uotisasteikon "Ei huono".

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Suuret on murheet

Hyvää viikonloppua [positiivinen aloitus]!

Urpunpurpunärtsynpärtsyn-polkka

Sen lisäksi, että ärsyttää kännykkäänsä lärpättävät ostoskärryhaahuilijat sen autonnäköisen tappajavaunun ohjaimissa puhumattakaan näennäisen lyhyessä kassajonossa piileskelevien vahinkovankkureidensa alalauteelta loppumattomiin esiin tulevia ostoksia mätkivien kanssa-asiakkaiden punnitsemattomat sipulit, ärsyttää myös ihan pelkistetty Gefilus-vatsanamiaamujuomatröpötin [tai Benecolli yms.], jonka aukaisumekanismi on ajantasaistettu.

Otetaan korkki pois. Sitten repäistään kätevästi kevyellä ranneliikkeellä ns. repäisyriekale hittoon, niin, että riippumatta otteesta aina jostain proiskahtaa pisara [se voi joskus olla se viimenen pisara] joko neitseellisen Resu-tärkätylle virkapaidalle, silmille, ympäristöön, johon se ei kuulu tai vaikka ihan ilmaan vaan. Jonnekin, jota et tiedä etkä voi ennakoida. Toistetaan joka päivä.

Hallitsemattomat asiat ärtsyttää, eikö? Vink, vink?

Hyvää viikonloppua [positiivinen lopetus]!
Vietetään luppoaikaa [vaikka pää alaspäin].

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Top secret polkka - vain Vaanilan lukijoille!

Hysss!!

Sisäpiirin tietoa: Vietämme viikonloppuna Resurssin syntymäpäivää. Me [hää ja mää] syntskä-addiktit tykkäämme juhlistaa vuorovedoin päivää, no matter haumenijiörsmenipois. Elämässä pitää olla niin juhlaa kuin jäynääkin.

En voi nyt vielä paljastaa yksityiskohtia. Pieni kurkki sallittakoon, ihan vaan tuukkiaisen hengessä. Hän [Resu siis] tulee heräämään [ennen minua, mutta joutuu leikkimään nukkuvaa] ja nauttimaan *piip*täritärihäikkäänäppäimillä - hymyile vaan* aamiaisen sängyssä [sitten kun olen herännyt ja saanut hänet takaisin pesään leikkimään kuo... siis nukkuvaa]. Namia. Kaikenlaista. Aika-ajot. Ehkä... mahdollisesti puutarhanhoitoa. Kastelua vaikka. Puutarha on herkkä.

TBD - N/A

Oho, Amppari pisti Seiskaa - Hymyillään

Kappas vaan, pääsiäinen se mennä huispahti, kuten vaakablogikaimaanitohtori kävi kommenteissa kertomassa. Kiitos vaan almanakan hommista. Aika se on Vaanilankin taas herätä munahorroksestaan, vaikka vätystääkin, näppäimet läppäimessä ovat jokseenkin väärässä järjenstyksessä ja höpöhöpömotivaatiossa on [eritoten omaperäistä] parantamisen vaaraa.

Viikot ne mokomat ovat nykyisin niin kovin lyhyitä! Lyhykäisydessään [lempo soikoon] ovat kuitenkin turvoksiin asti täynnä hattaran tavoin hupsuttelevaa köykäistä uutishuttua, jonka sivusilmin tähystelystä saattaa aiheutua pienimuotoinen kliksautusadhiktio. Ihan inkognito vaan, eihän sitä kukaan voi ääneen tunnustaa.

Tukiainen-tukinainen kerhon viimeisimmät sammakot. Erään-nyx-ex-ministerin eroilmoitus - katso kuva [ei siis ministeristä vaan siitä ilmoituspaperista!]. Onko Sampossa vielä elämää, toimiiko joku kohta? Joko olet saanut phishing-viestin? Uskaltaako internettiä käyttää edes salasanojensa jakeluun tuntemattomille? Nallen turpea tilipussi - ota ja koita. Hillittömän hilpeänä juhlivat parisnännit! Stubbanan hammaskeijulähetykset [edellä olevaan ei mahdu edes yhden konsonaatin virhettä] ja rasvamontun kaltainen palkkakuoppa.

On Ampparin syytä tää. Se on aivan liian helppo, nopea ja ja kelpo.

Minä kun haluaisin vaan seurailla tantsuja tädykkeiden kanssa. Sunnuntaisin.

Ja muutamaa blogia. About päivittäin.