Tunnetko tyypin: Lehtikauppias

Sen mitä luppoaikaa jää Taloustutkimuksen pussikeitto- ja moottoriöljyarvioiden sekä Kauniiden & Rohkeiden väliin varastaa yhä useammin itsekkäästi käpälässä plimputtava ”Tuntematon numero”. Ei auta, vaikka siihen ens alkuun jättää vastaamatta, tuo sitkeä tuntematon puhelinmyynnin tehosoldaatti se yrittää aina vaan uudelleen.

Lähimmän viikon sisällä on jo 4 eri kauppalopoa soitellut akkain lehtien toinen toistaan uskomattomampien asiakasetutarjousten tiimoilta. Vaikka kuinka yrittää päästä väliin henkäisemään oman mielipiteensä asiasta (kuin myös ajankäytöstään), sen vertaa ei suunvuoroa saa, ennen kuin pakollinen liturgia on luriteltu loppuun. Varo vaan.

Kauppalopo: Puhunko nyt ainailonan kanssa?

ainailona: Mur, mitä sä myyt?

kl: No kylläpä lykästi kun tavoitin pikku rouvan kotosalta näin mahdottoman kauniina kevätiltana. Niin olen Pekko Puhelinmyyjä Turhuuksien rovio –kustantamosta ja meillä olisi nyt meidän erityisen kunnostautuneille [ja laskunsa ajallaan maksaneille] asiakkaille oikein mojova tarjous, josta en usko, että pikku rouvakaan voi kieltäytyä. Teillehän on [muinoin esihistoriallisella nuoruusajallanne noin 20 vuotta sitten] tullut tämä meidän lehti. Mitä piditte siitä?

ai: [Ai vieläkö se kyseenalainen bulevardijulkaisu ilmestyy? Ajattelin jo nuoruuden epäkypsällä arvostelukyvylläni, että läpyskä on ihan peestä, mutta en tohtinut pahoittaa kummitätini mieltä, joka hyväntahtoisesti oli sen minulle tilannut. Eihän siitä saa edes biojätteen kestävää käärettä.] Ei oikein tullut muistaakseni luettua lehteä ja nykyisinkin on niin paljon muita kiireitä, ettei kyllä ehdi viikkolehteä seuraamaan.

kl: No mutta sehän on hauska kuulla, että tuote on rouvalle tuttu [kato, muisti se dinosaurus lehden sentään]. Olen todella iloinen, kun voin tehdä juuri sinulle ainailona [sadasyhdeksäs soitto tänään] aivan tajunnat räjäyttävän hyperextratarjouksen tästä tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan viettävästä lehdestämme: lahjoitamme SEITSEMÄN KUUKAUDEN lehdet ilmaiseksi!!! Kuinkas nyt suu pannaan, ainailona [tartu täkyyn, tartu täkyyn]?

ai: [Ilmaisia lehtiä ei ole kuin metrossa.] Jaa, eikö tilauksesta tule muka mitään kustannuksia?

kl: [Ei taida ollakaan niin pöljä daami kuin toivoin.] Lehtemme pienin tilausjakso on ihan laskutusteknisistä syistä yksi vuosi. Maksat siis vaan viidestä kuukaudesta ja saat vuoden ajan mieluista lukemista ihan hävyttömän edulliseen 1e/kpl hintaan. Irtonumero maksaa yli 4e/kpl [vaikka onhan se harva se viikko tarjouksessa]. Ihan valtava säästö tässä odottaa ottajaansa. Laitetaanko lehteä tulemaan sinne Tarkaneuronkujalle? [ei tossa osoitteessa luulisi olevan pikkurahan puutetta, tilaa nyt vaan tästä täytettä elämääsi]

ai: [No ei tasan laiteta, mutta antaa nyt hemmon lätistä loppuun asti, ettei vaan mene pojalla pasmat sekaisin]. Ai minkäslainen lasku siitä tulisikaan?

kl: [nonni, nyt eukko lämpenee jo…] Eikä siinä vielä kaikki! Ei taideta olla tilaajalahjoilla uskollista lukijaa juurikaan muistettu? No, nyt siihen asiaan on luvassa korjaus. Saat tilaajaetuna yllätyslahjan, josta voin sen verran kertoa etukäteen, että mistään huulipunanäytteestä ei ole kysymys [mainoslahjavarastoa vuosien varrelta tyhjennetään]. Lahja laitetaan hetimiten postiin, kun olet maksanut laskun 78 e. Laskun voi toki maksaa useammassakin erässä. Miltäs tämä kuulostaa [no jo on …kele, jos ei rupee eukon kukkaronnyörit aukeamaan]?

ai: [Kalliilta kuulostaa, etenkin kun en ole pätkääkään kiinnostunut lehdestä enkä aio sitä tilata. Mutta olet kyllä poikakulta ihan oikealla alalla, sen verran soljuen tuo läppä lentää. Valitsit vaan nyt väärän kohteen ja tuhlasit aikaasi]. Kyllä mä nyt jätän kuitenkin tarjouksen väliin.

kl: Sitten minä kiitän [taas kerran, perkele] rouvaa arvokkaasta ajasta ja toivotan [oikein jumalattoman veemäistä] aurinkoista kevään jatkoa!

ai: Kiitos samoin [Älä soita tänne enää koskaan]!


Kaikella kunnioituksella ammattikuntaa kohtaa... kyllä omat duunit alkaa taas tuntua ihan järkeviltä.