Luonnostellen takaisin luonnosta

Lomantynkä keväisessä kotomaassa oli hyytävän virkistävä. Sää oli täsmälleen juuri niin raikas ja epävakainen kuin P. Pouta manasikin. Fleecessä, tuulitoppahousuissa ja villasukissa tarkeni kuitenkin vallan hyvin lueskella riippukeinussa aina sateiden välissä. Riippukeinussa lukeminen on mökkiloman onnistumisen kannalta ehdottoman tärkeää. Ellei onnistu lukemaan kokonaista kirjaa alusta loppuun saakka lähes yhdellä keinumalla, jää lomasta huonot vibat. Kirjavalinta oli tällä kertaa tosin aika ohut [laitettakoon sään piikkiin sekin] - Sinikka Nopolan: Ei tehrä tästä ny numeroo. En tarvinnu sanakirjaa, rupesin vaan lukeen ja tutulta tuntu. Taannuin takas lapsuusmuistoihin ja kirjasta jäi hyvälämminhellä mieli.

Välttyäksemme sukujuhlabuumilta buukkasimme varmuudeksi ohjelmaamme riippukeinu-eepostelun lisäksi mökin maalaushommia. Nyt kuisti säihkyy uudessa suloisen herkullisessa, suklaanruskeassa sävyssä [selected by herkullinen Resurssi] ja saatoin lähes kuulla korvissani kiinteistön arvonnoususta aiheutuneen kohinan joka vedolla [maalatessa siis]. Työläs homma, mutta nytpä ehdimme koko kesän nautiskella siitä. Enpä usko edesmenneen maalari-isänikään [seiniä, ei tauluja] suuremmin kirstussaan kopistelevan lopputulosta pilven ryntäiltä tai helvetin uumilta tarkastellessaan; sen verran on omenasosetta puun alle pursunut.

Aamulla pitäisi löytää taas töihin. Höh, missähän se kulkukortti olikaan? Salasanat liittynevät muistaakseni mökkeilyyn... tai Misseen... tai Resurssiin... tai grillaukseen. Kukahan meillä on pomona tällä viikolla? Miten olen voinut pärjätä ilman elektronista kalenteria näin pitkään? Keletanattu, jos joku pöljä on virittänyt jonkun klo 09.00 palaveriansan aamuksi! En puhu sille törpölle enää ikinä, en ainakaan totta. Puhumattakaan, että mitään viisaita [knowledge sharing}. Varo vaan! Kato, jargoni näyttää palailevan pätkittäin jo. Töitä päin!