Näin mua vietiin linnasta linnaan

Missen evakkopäiväkirjasta

No johan on kesäretkiseikkailua meikämisulla riittänyt! Ensin jouduin hoitokeikalle mummelin luo. Siellä oli aluksi ihan mukavaa. Mummeli virkistyikin hetkellisesti kovasti ja hoitotulokset muutenkin vaikuttivat lupaavilta. Kunnes mummeli väitti kokevansa allergisia oireita siksi, kun olen niin karvainen. Höh, pitkä karvanihan on uljaan olemukseni kaunistus, eihän kukaan kissojen oikeesti voi olla sille allerginen, eihän?

Niin vaan kävi, että kesken eläinterapiasession minut tultiin noutamaan uuteen hoitopaikkaan. Henkilökuntaa ei näkynyt mailla halmeilla, ihan vieraat ihmiset veivät minut mukanaan. Ajeltiin autolla pitkät matkat. Lopulta päädyin täysin outoon paikkaan, jossa oli kamalasti koiria! En ollut ennen sitä koskaan tavannut koiria ihan face-to-face ja nyt niitä hyöri pihamaalla kymmenittäin. Paikka oli kuulemma nimeltään kennel. Minut vietiin talon yläkertaan, jossa sain asustella ihmisten parissa. Etenkin yksi lapsityyppinen olento leikki kovasti kanssani ja tuntui olevan minuun hyvinkin ihastunut. Koirat eivät päässeet sinne ollenkaan, ne pidettiin pihalla. Mutta jouduin kuuntelemaan niiden eläimellistä haukahtelua pihamaalla yötä päivää. Ja nehän haiseekin ihan kamalalle. Koiran hajua tunkeutui ovista ja ikkunoista ja tarttui turkkiini. Jouduin pesemään herkeämättä, ihan tuli kieli kipeäksi. Kyllä syö Misseä sellainen tehokuuri.

Aloin jo pelätä pahinta, että henkilökunnalle on sattunut jotain. Onneksi kuitenkaan ei, sieltä ne tooosi pitkän ajan kuluttua kurvasivat minua hakemaan. Pakko oli osoittaa mieltä, kun hoitokokemus oli niin raastava. Argumentoin kuljetuslaatikossani koko kotimatkan (200 km) äänekkäästi koirien liian suurta osuutta hoitokohteessa. Kyllä oli ihanaa päästä kotiin taas ja omaan saunaan!

Täytyy myöntää, että koirakokemus kyllä kasvatti ja karaisi minua kissana kovasti. Tiedänpähän nyt mitä nekin otukset ovat ja osaan sähistä oikealla sävyllä [niin kuin ne nyt kumminkaan mitään ymmärtäisi].

Kaikist ihaninta on kyllä olla kissa, nau!