Nyt vasta onkin torstai toivolla turvotettu

Kas kun on ainailonan viimeinen, viheliäinen töihinlähtöaamu ennen [varsinaista, sitä pääasiallista] lomaa! Hahaa – toivon, että saan ahterini kopperooni edes jossain säällisessä virka-ajassa ( = ruokatuntiin mennessä).

Pikaisena vastineena [viilaan sitä sivupaneelia vasta _loman jälkeen_ aatoksella, nyt tärittää liikaa] Räpyläpölkyn usutukseen blogipromotemeemistä heitän vinkkikehään Peggyn – blogi joka ei pääse listalle alaviivojensa takia. Peggy kirjoittaa hyvin ja monipuolisesti, takertumatta yhteen aiheeseen. Lisäksi blogin ulkonäkö on jo Maalaisesta ja Sediksestä tuttu paskanruskeankukertava retro-härdelli-kuosi [no ei sun ihan pakko ole sitä vaihtaa], joten suurempaa inhorealismia ei siitä syystä pitäisi esiintyä [ainakaan näppylöinä].

Peggy väittää jopa syöttäneensä perheelleen reseptibloggaamaani suklaakakkua ja etenkin mies on tiettävästi vielä suopea ja hengissä. Ananasmehu on loistava idea, blögioin sen heti! Sinne reseptin ja hellan väliin syöksähdellen vaan nyt rohkeasti kaikki muutkin, heiluvaisilla tai ilman. Jopa kalasoppakeittiöihme Mea selättää tämän, jos haluaa ja BUNT voisi kokeilla satiinilakanoidensa välistä pientä suklaapommia – garantie – johan sävyttää shampanjan pirskahtavaa aamiaisaromia suloisesti.
 
Voihan sitä tietty ottaa rennomminkin... Beach partya tai jotain... ei tehdä mitään...  tralalaa... aamu... lomanen…JESS!