keskiviikkona, syyskuuta 01, 2004

huoh, huoh, puuh -puhelu

- Hei äiti, mitäs kuuluu?

- No ei niin kehuttavaa. Tässä vaan sohvalla loikoilen ja katselen televisiota, Luontoiltaa. Kukaan ei ole tänään vielä soittanutkaan. Missäs sä olet näin myöhään ollut?

- Meni töissä hieman myöhempään ja kotimatkalla piti poiketa vielä kaupassa. Nyt olis tässä vielä näitä kotihommiakin...

- Ai jaa. Mulla on ollut niin kauhea särky taas jaloissa, etten saanut viime yönä oikein kunnolla nukuttua. Päivällä on sitten niin väsyttänyt, etten jaksanut edes roskapussia viedä. Olen ottanut tänään jo viisi nitroa, kun on olo tuntunut niin vaikealta. Saas nähdä näkeekö tässä uutta aamua enää.

- Vai sillä lailla. Joko sait kokeiden tulokset terveysasemalta selville?

- Jonotin toista tuntia puhelimessa, ennen kuin pääsin läpi. Ei se lääkäri ollut ehtinyt vielä niitä katsoa. Pitää soittaa huomenna uudelleen. Ei tämä verenpainelääkitys nyt vieläkään ole kohdallaan, taas on lukema yli 200, kun mittasin. Haluaisin keskustella sen tohtorin kanssa vaihtoehdoista, mutta kun ei sitä saa edes puhelimeen.

- Entäs se mukava terveydenhoitaja? Jos sen kautta pääsisi lääkäriin käsiksi?

- Ei sillä ole vapaita aikoja moneen viikkoon! Nyt kun neuvolatkin ovat taas alkaneet täydellä teholla. Turha toivo! Olen jo soitellut sinne neuvontanumeroonkin pariin kertaan ja kysynyt neuvoa, mutta sieltäkin vaan kehotetaan ottamaan yhteyttä omalääkäriin. Mikä oma se semmonen lääkäri on, kun ei puhu kunnolla edes suomea eikä sitä tapaa henkilökohtaisesti kuin kerran vuodessa. Mahtaako se edes ymmärtää näistä lääkityksistä mitään? Kyllä sun nyt täytyisi hakea sieltä internetistä niitä vaihtoehtoisten lääkkeiden nimiä ja jotain lisätietoa, että mitä tässä nyt kannattaisi tehdä.

- Voinhan mä katsoa, mutta kun sulla on niin monta sairautta, niin vaikeaa se varmaan on löytää lääkitystä, joka sopisi hyvin yhteen heti alkuunsa. Yhden vaivan kun saa kohdalleen, niin joku muu kremppa muuttuu pahemmaksi. Täytyisi vaan yrittää jaksaa kokeilla, jos vaikka se oikea coctail lopulta löytyisi.

- Niin kai se on, mutta kun ei millään saa oltua, kun välillä huimaa niin, ettei meinaa jaloillaan pysyä. Koska ehtisit tulla taas käymään, niin uskaltaisin mennä suihkuun ja pestä tukan? Kerran jo horjahdin siellä pahasti, enkä oikein enää uskalla yksin mennä. Maitokin on vähissä. Ja pitäisi imuroidakin.

- En taida päästä ennen viikonloppua millään. Kuinka se maito nyt pääsi unohtumaan, kun toissapäivänä kävin? Kyllä meidän pitäisi jutella siitä kotiavustaja-asiasta vielä. Olen selvittänyt kaikki valmiiksi, ja paperit voitaisiin laittaa heti vetämään.

- En minä mitään ulkopuolisia nuuskijoita tänne halua! Kyllä minä ihan hyvin pärjään kotona. Jos vain ehdit välillä piipahtaa auttamassa. Muistat kai, että ensi tiistaina tarvitsen heti aamusta kyydin sinne verikokeisiin. Ja postista tuli tänään jotain papereita, joita en oikein ymmärrä, kyllä sun pitäisi tulla niitä katsomaan.

- No jos mä sit yritän huomenna illalla käväistä [huoh].

- No sepä kiva, jos ehtisit. Laitan ostoslistan valmiiksi, apteekistakin pitäisi yksi resepti käydä hakemassa. Ja se Lidlin hyvä appelsiinimehu on ihan loppu, kyllä virkistäisi aamuisin kupillinen. Laitan iltakahvit sitten, jos tuot jotain kahvileipää. En ole yhtään saanut maistaa edes kotitekoista mustikkapiirakkaa tänä vuonna!

- [huoh, huoh] Soitellaan vielä huomenna tarkemmin aikatauluista.

- Ei taas uni tule silmään, kun sadetta vaan enteilee lisää tuo jalkasärky. Kuukin paistaa päin naamaa. Mitäs teille muuten kuuluu?

- Eihän tässä ihmeitä...[ei ehdi ihmeitä kuulumaan tässä rallissa]

- No soitellaan taas huomenna tilanteista. Hei.

- Hei [puuh]