perjantaina, marraskuuta 05, 2004

Mörkö se astuu piiriin...

Työviikon päätteeksi:
Olennainen pohtii merkinnässään muutosvastarintaa ja luovuuden kituliasta asemaa työyhteisössä. Minustakin on hämmentävää, että aina vaan niin monessa työpaikassa kuvitellaan elettävän jossain suojatussa lintukodossa, jossa jokainen puuhastelee ja pipertelee niiden muinaisten aataminaikoina hyviksi havaittujen toimintamalliensa suojassa entiseen malliin; mitään kyseenalaistamatta, mitään muuttamatta tai mihinkään muutosaatokseen millään lailla sitoutumatta, luovuuden herättelystä puhumattakaan.

Ihmisluonnolle tuntuu olevan kova paikka mennä sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kurkata turvallisen reviirinsä nurkan taakse. Se on pelottavaa, siitä aiheutuu ikäviä viboja ja ahdistusta, saattaa altistua jollekin tuntemattomalle ja oudolle – saattaa tulla yllätetyksi. Kuitenkin [lähes] jokainen, joka on sen epämukavuusalueaskeleen avoimin mielin uskaltanut ottaa, on havainnut hetken päästä laskeutuneensa parempaan ja kehittävämpään maastoon – olkoonkin, että se on erilainen. Mahdollisuuksien loppumattomaan horisonttiin, jossa kukin tähystelee niin pitkälle, kuin kaukoputki kantaa, mutta samaan suuntaan [hieman tietty aina sivuillekin].

Ei se edelläkävijän tehtäväkään niin kovin yksinkertainen ole – yrittää nähdä nenäänsä pidemmälle ja vetää muita perässään uuteen suuntaan. Jokaisen uuden, luovan ajatuksen muuttaminen konkretiaksi tarvitsee luovasti ajattelevia käytännön toteuttajia ja sparraajia. Jäkittäjien aika on auttamatta ohi.

Ainoa varma asia maailmassa on muutos. Se täytyy ymmärtää hyväksyä ja nähdä myös henkilökohtaisena mahdollisuutena. Lintukotoja ei enää ole kuin satukirjoissa. Rohkeasti sekaan vaan, itseensä luottaen ja vastaanottavalla asenteella selviää muuttuneestakin tilanteesta helpommin plussan puolelle. Joku kuitenkin silloin tällöin vetää sen yhden tuolin piiristä pois – usein henkinen ketteryys ratkaisee, jotta ehtii vallata omansa jäljelle jäävistä.

...tinttantanttantallallallei - kohti viikonloppua hei!
Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta
ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta.
Ei se meidän syy oo jos on suunta hukassa
kello takaperin käy maailma on vinossa!

---------
Onkohan se tulikivenkatkuisen sopan keittäjä Turisti todella toteuttanut liekehtivän uhkauksensa, kun on niin vaiti...