tiistaina, marraskuuta 02, 2004

Paskamagnetismi, vol. 2

Ei voi kuin yhtyä Peggyn väkivaltalausumaan. Ei sitä todellakaan näe päältä ennen kuin tutustuu mieheen paremmin.

Esimerkkikin elävästä elämästä on sattumoisen tässä ihan turvan edessä. Tämä orastava romanssi kukersi aikansa ja päätyi jopa kesäiseen kihlaukseen [onneksi iltatähteä ei sitten kuitenkaan vielä ehditty tuikkaamaan alulle], kunnes miehen oikea turkki alkoi pahan kerran pilkottaa lainapeitteen alta. Mukana kuvassa oli väkivaltaisen ovienpuhkomistaipumuksen lisäksi myös tolkuton väkiviinan lipittely, järjetön [aiheeton] mustasukkaisuus ja ahdistavan uhkaileva, lapsellinen vallankäyttö [piilotellaan toisten tavaroita, kiukutellaan kuin uhmaikäinen ja osoitetaan mieltä]. Järjestään tsekkilistan kärjestä.

Ensimmäiset kuukaudet mies oli oikea hellantelttu; siivosi ja puunasi [nuuski], auttoi kaikessa mahdollisessa [teki itseään tykö], oli ottavinaan vastuuta käytännön asioiden pyörityksestä [tarkoituksenaan saada naisen puolustusmekanismi herpaantumaan, jotta nainen ymmärtäisi heittäytyä ”vahvoille” käsvarsilleen]. Näin tiettyyn rajaan saakka tapahtuikin, kunnes karmivat mustasukkaisuuskohtaukset alkoivat. Myös aamusta iltaan jatkuva, päivittäinen viinan kanssa lätraaminen alkoi ottaa naista kupoliin, etenkin kun perheessä asuu myös teini-ikäisiä lapsia.

Ilmaistuaan miehelle halunsa lopettaa suhde, nainen joutui soittamaan poliisit, saadakseen miehen ulos omasta asunnostaan, johon tuo oli kotoisasti jo leiriytynyt. Jatkohoitona nainen sai osakseen ahdistelua ja ei-toivottua lähentelyä. Milloin tultiin oven läpi, milloin oven taakse toimitettiin pelottavia symbolisia tuliaisia. Poliisi ramppasi paikalla toistuvasti, koko perheen elämä järkkyi ja terveys oireili. Hrrr... piit karmii.

Muistan, kun pariskunta piipahti möksällä yhtenä kesäisenä viikonloppuna. Kaveri vaikutti todella sympaattiselta, puheliaalta, sosiaaliselta, huomaavaiselta, kiltiltä ja huumorintajuiselta. Visiitin jälkeen ihmettelin vaan, että onpas kaljakellarissa käynyt kato! Silti en olisi ikinä uskonut tyypin olevan niin täydellinen floppi!

Onneksi tässä tapauksessa peli vihellettiin poikki heti, kun totuus paljastui. Surullista silti - olisin niin mielelläni suonut ystävättärelleni vihdoinkin palan onnea. Olkoon vaan jonkun mielestä liian herkkäuskoinen. Ilman herkkyyttä ei kykene kokemaan aitoja tunteita, herkkyys on hieno ominaisuus ja rohkean ihmisen merkki. Ei siitä saisi kerta toisensa jälkeen rangaista.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home