Suuria kuvioita, kirkkaita värejä

Naamioiden takana pohditaan Suuria Kuvioita - Helsinkiä vaihtoehtoisena uutena kotipaikkana. Tiukka tilanne Oulun sympaattisella tyttärellä, aah huoh, elän hengessä tiukasti mukana.

Itse olen entisessä elämässäni ollut täsmälleen vastaavan pohdinnan äärellä, itse asiassa kaulaani myöten shampanjassa siinä kohtaa. Silloin olisi tarvittu rohkeutta muuttaa ihan maan rajojen ulkopuolelle. Jänistin ja varmistelin kai liian pitkään [tilanteessa tuli nähtävästi luonteestani esiin ne piirteet, mitkä olen äidiltäni perinyt]. Myöhemmät tapahtumat osoittivat siinä tapauksessa jänistämisen oikeaksi ratkaisuksi, mutta olisiko suhde ehkäpä edennyt toisin, jos olisin uskaltanut ottaa sen muuttoaskeleen? Jälkeenpäin on helppo olettaa, että tuskin. Silti koskaan ei voi tietää.

Jospa elämä olisikin mind map, johon piirtämiään oksia voisi jälkeenpäin tarkastella ikään kuin ulkopuolisena ja siten vaikuttua elämässään tehdyistä ratkaisuista. Jos olisin tehnyt noin, siinä olisi käynyt noin, jos taas näin, oltaisi päädytty tänne. Silti ei voi tietää, mitä juuri viimeksi piirtämänsä karahkan päässä odottaa. Riippuvuudet, lonkerot syntyvät vasta, kun ne kokee itse. Elämä ei ole assosiaatio vaan intuitio höystettynä määrätietoisella työllä pyrkiä siihen uuntaan, minkä kokee oikeaksi itselleen. Sinkkareissakin Carrie taitaa sit olla lähdössä NYCistä Pariisiin.

Helsinkiä voi yrittää lähestyä maiskutellen sitä palasina. Napsaa se Kallio ensin, etene siitä säteittäin ulommas sen mukaan kuin vaisto ja elämä vie. Ei Helsinki ole pitelemättömän suuri [paitsi ehkä verrattuna just Ouluun;)], siitä voi tehdä itselleen istuvan etsimällä niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä ja tuttuja. Eniten aina pelottaa se suuri muutos entiseen.

Ellei mitään tee, ei tee virheitäkään. Pelko pois, ei täällä suuremmin purra kuin Oululaista [leipää].